Hiljaista, mustavalkoista, takkatulen ääressä lämmintä.
Mukavaa yksinoloa, melkoista väsyä, hillitön nuha, ehkä jopa vähän kuumettakin, pää raskas.
Aamupäivällä vanhojen herrojen puheluita ja sähköposteja – toivoivat tapaavansa minut, – mikseivät nuoret miehet soita tai sähköposteile ja toivo tapaavansa? 🙂
Lämmitin sitten saunankin. Rantasaunan lempeät löylyt helpottivat hetkeksi oloa.
Äidille puhelu(ita), nuorten ja Pehtoorin kanssa tulevista sopimista, muistuttamista.
Vähän töitä, enemmän Tervoa.
Ei oikein edes ruoka maistu, lounasmakkara sentään. Ja äskeisen pihalla piipahduksen jälkeen vitriinin alakaapista löytyneen jouluglögin jämät tekivät kipeälle kurkulle hyvää.
En ole oikein runsassanainen tänään. Johtunee tästä retriittitunnelmastakin. Hyvä olla vähän vähemmällä välillä.
Mutta kaunista ja hiljaista täällä on. Koko päivän on satanut kevyttä lunta. Myrskyjen jäljet ovat häipyneet. Hanget ovat korkeat (about 70 cm) ja valkoiset.
Näin paljon on satanut tänään. Viisi senttiä?
Tämä meidän huikea rantasauna. Parempaa ei ole.
Purolle polku suora ja valkoinen.
Pulahduksen jätin kuitenkin väliin.
Sula olisi ollut.
Hei taas! Aistin, että olosi ei ole paras mahdollinen tai oikeastaan todella huonoa….., mutta en voi vastustaa kiusausta ja ketoa 5-v lapsen lapseta, joka edelleen haluaa mammelin luona lounasmakkaraa= lauantaimakkaraa… Toivottavasti piristyt pian!
Huomenta Anneli. Vai lauantaimakkara on herkkua? kyllä se varmaan pienistä onkin parempaa kuin poromakkara. 🙂
Kyllä täälläkin ihan hyvillä mielin ollaan vaikka tauti ei kyllä ole periksi antanut. Mutta siitä huolimatta kohti uusia seikkailuja. Illalla kerron. 🙂