Tekstintekoa ja sanavalintoja

Heikoilla jäillä ollaan välillä.

Pointti on se, että tästä voi tulla meille ihan win-win -tilanne! Jos analyysaan nämä asiat ensin ja sitten konkluusaan yhdelle aaneloselle ja postaan sitten sulle, niin jos ehtisit tsekkaamaan vörkkiikö noin? Niin että onko se ihan relevanttia tässä keississä?

Tuo lainaus EI ollut historian opiskelijan sähköpostista, vaan yhden toisen tiedekunnan ”tukipalveluihin” kuuluvan henkilön sähköpostista. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Missä on suomen kieli? – Tiedättekös: minun piti sanoa asiasta. Minun, joka en edelleenkään osaa yhdyssanoja, enkä näe omia lyöntivirheitäni. Puhelimessa tuo olisi vielä ehkä mennyt, mutta että sähköpostissa.

Ja olen jo nähnyt kandityössä ”heeboja”, joiden kohdalla itse ehkä olisin käyttänyt sanaa toimijat tai asianosaiset tai jotain paljon tylsempää kuin ”heebot”.

Luennon harkoissa oli ”tymäkkä hypoteesi” ja ”hypertärkeä toimikunta” ja jotain tapahtui ”kotiseudun huudeilla”. Jo pitkään Venäläiset ovat olleet isolla ja venäjä pienellä. Voisin jatkaa tätä pitkään…

Tiedän, että opiskelijat pitävät minua vähän kielipoliisina sekä typografian ja ylöspanon nysvääjänä, mutta tätä menoa se ei enää riitä. Minä tarvitsen jotain järeämpiä keinoja kuin pelkkä ohjaaminen, kannustaminen ja noista asioista nalkuttaminen. Minä mietin vielä!

Tiedättekö, mikä oli helmikuun sana Suomessa? – Troikka. Entäs tammikuun? – Halpuuttaa. Ja joulukuussa se oli selfiekeppi. (ks. Kotuksen sivu ”Kuukauden sana” KLIKS). Sanat kertovat ajasta paljon, ja ne kertovat ihmisistä. Oppimisesta. Tavasta hahmottaa maailmaa. Arvostuksesta. Sanoja kannattaa miettiä. Miten niitä käyttää, ja mihin.