Hangasojalla kaunis aamu, sellainen kuin hiihtolomalla soisi aina olevan. Olisi ollut unelma keli mennä mäkeen: pikkupakkanen, aurinkoa, rinteissä puuterilunta eilisen sateen jäljiltä. Mutta eipä nyt mäkeen. Paitsi että tauti edelleen riesana, oli ihan muuta ohjelmaa tiedossa.
Tasan viisi tuntia siitä kun suljin Hangasojan mökin oven tapasin Helsingissä Porvoonkadulla tyttären, joka oli saanut luvan lähteä töistä puoli tuntia etuajassa.
Liekö koskaan olen ollut niin kansainvälisellä lennolla kuin tänään Ivalo-Helsinki välillä. Ivalon pienellä – tosin laajentumassa olevalla – lentokentällä oli liki familiääri tunnelma, brittejä ja japanilaisia enimmäkseen, mutta myös ranskalaisia, venäläisiä, italialaisia, saksalaisia (tai ainakin saksaa puhuvia) ihailemassa torstain keskipäivän kaunista Lappia, ostamassa lentokentän pikkuputiikeista poronlihaa, joulupukkimatkamuistoja, hirvi-, lohi-, muikku-, karhusäilykkeitä, kuivattuja mustikoita ja hillamarmeladeja. Kummasti tunsin itseni melkein natiiviksi lappilaiseksi noiden keskellä.
Eskelisen kyydissä lentokentälle näytti tältä.
Kuvassa lappilaista lussukka- vai pitäisikö sanoa jo vain -meininkiä: laukkukärryn kuski otti aurinkoa! 😉
Puolentoista tunnin lennolla nukuin, huolimatta siitä, että takanani istui lennon ainoa kirkuva ja penkissä roikkuva ja sen yli tuleva vaippaikäinen, jonka äiti oli lastakin isoäänisempi sählääjä. Unentarvetta siis on.
Lennon alussa näkyi selvästi se mitä on tietty ja koettu kymmeniä kertoja alhaalla: Saariselän tunturijono on säärintaman jakaja siten, että pohjoispuolella paistaa ja on pilvetöntä, eteläpuolella (= meidän mökkipuolella) pilvet verhoavat taivaan.
Koskaan ennen en ole lentänyt Ivalosta Helsinkiin, enkä yhtään minnekään muuallekaan. Jokunen vuosi sitten lensin toisin päin: silloin oli luentoreissu pääsiäisviikolla Tampereella, josta junalla Helsinkiin ja sitten lentäen pohjoiseen. Nyt siis toisin päin.
Kulttuuri-, ilmasto-, äänimaailma Suomen ääripäissä häkellyttävän kontrastinen.
Hangasojan hiljaisuudesta kauniista talvesta tihku/ränräsateeseen, pakokaasuun ja liikenteen meteliin.
Mutta oli juhlaa, että sain lentää tuon välin, ja olla nuo pari – vaikkakin tautista – päivää yksikseni möksällä.
Pehtoori lähti jo tiistaina aamulla mökiltä autolla Ouluun, kävi eilen vanhempensa ja näiden remonttiraksan tarkastamassa, ja pakkasi muuttoauton Juniorin kanssa. Tytär oli jo ennen Helsinkiin lähtöä pakannut kaiken laatikoihin, ja eilen ehtoolla Pehtoori & Poika sitten roudasivat kamat isoon pakuun.
Tänä aamuna sitten sekä tuo muuttoauto että Pehtoori omalla autollaan lähtivät Helsinkiin. Ja nekin olivat just ennen neljää Porvoonkadulla.
Ilta on muuttoa tehty, tosin tietysti oli käytävä syömässä. Tuossa naapurikorttelissa on Taverna Zorbas. Hyvin maistui minullekin, tauti hellittää.
Näkymät ikkunasta kovin erilaiset kuin aamulla Hangasojalla…
Ajattelin minäkin lähteä muuttohommiin, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että nuoremmat, eli tyttären työtoverit ja ystävät hoitakoon hommat. Menen sitten valmiille toukokuussa ja katsastan ympäristön eli merenlahden, sisäsataman ja ulkoilureitit. Nyt keskityn Itävallan ja Sveitsin nähtävyyksiin netin kautta ja parin viikon päästä todellisuudessakin.
Erinlainen hiihtoloman lopetus teillä 😄 Toivottavasti flunssa hellittää ja saat viettää flunsattoman viikonlopun Hki:ssä. Viime syksynä minulla oli samanlaisia suunnitelmia, mutta tytär totesi ” kuule mama osaan jo muuttaa ihan ite” ja niinpä hän ajoi muuttokuormansa Oulusta Hki:iin ja tavaroiden roudaamisessa kummassakin päässä oli ystäviä apuna 😄 No kai se on tunnustettava ja hyväksyttävä, että lapset kasvavat ja aina vain vähemmän tarvitsevat minua.
Mannu ja Marja, meillä oli hyvä mahdollisuus tulla tänne, ja tyttärellä ei onneksi mitään sitä vastaankaan. Tällä lomalla mahdollisuus olla (eka kertaa ever) lapsen luona ”vieraana” mitä ei edellisten muuttojensa aikana ollut. Siispä oikein mukava lomanpuolikas.
Tyttärellä, joka juuri lähtikin töihin ja huikkasi, menkäähän kaupungille älkääkä koko päivää muuttako, ei ole kuorma-autokorttia, eikä kyllä enää edes pientä autoaankaan, joten oli hyvä tilata muuttoauto firmasta, sillä TE-keskus maksaa sen kuten maksoi työhakuhaastattelureissujen matkatkin.
Nyt keittiön kuuraukseen; Tolun tuoksu aukoo tukkoista nenää hyvin. 🙂
Ai niin, keväinen Sveitsi ja Itävalta kuulostavat kyllä ihanalta! Nautihan!
Nuo nuorten aikuisten työpaikkojen saannit, asunnon hankinnat, vuokrasopimusten syntymiset ja muutot ovat kalliita. Meillä nuorempi nuoripari muutti muutama vuosi sitten myös Helsingin seudulle Espooseen Oulusta. Onneksi heilläkin TE-keskus tuli vastaan muutossa.
Silloisen asunnon vuokrasopimukseen sisältyi luonnollisesti vuokravakuus. Jäimme vanhempina kyllä miettimään, mistä pääkaupunkiseudulle saadaan työntekijöitä, joita esim naisten matalapalkka-alalle tarvittaisiin runsaasti.
Muutto kaikkinensa kustansi useita tuhansia euroja ennen kuin ensimmäinenkään palkka oli tilille tullut. Toinen opiskeli ja toinen sai työpaikan koeajalla, johon se sitten päättyikin.
Kaikilla ei ole vanhempia, jotka voivat auttaa siirtymävaiheessa tai kaikki eivät halua ottaa apua vadtaan
Juuri noin, Taije. Ja kaiken tuon lisäksi asuminen Helsingissä on ihan mahdottoman kallista.
No nyt tyttärellä on mieleisensä ja hyvä työpaikka, ja muuttokin omaan vuokra-asuntoo jo aika pitkälti hoideltu Tästä on hyvä jatkaa, ja meillä on täällä kuulemma aina majapaikka valmiina ja vapaana. 😉