On se aika keväästä

On se aika keväästä, että jos olis kansakoulun alaluokilla, miettisi jo, että voisiko piirtää välitunnilla viivat pihaan ja että voisiko jo hypätä myrryä [niinkuin Oulun seudulla sanotaan. Muualla taidetaan ”hypätä ruutua”]. Ainakin odottaisi jo kovasti että saisi pian vaihtaa monot tai kumpparit tennareihin. Vaikka siihen aikuisten oikeesti olisikin vielä yli kuukausi aikaa.

Jos olisi keskikoulussa miettisi, että olisiko koulun pihan pienellä asfalttipläntillä jo mahdollista hypätä narua, sellaista pitkää, ja melkein koko luokka olisi mukana hyppäämässä. Koko hyppytunti voitaisiin käyttää hyppäämiseen. Ja pipo pistettäisiin koululaukkuun heti kun kotipihasta ulos astuisi.

On se aika keväästä kun lenkillä ei enää tarvitse nastalenkkareita – paitsi jos menee metsäpoluille, ja se aika kun kävelysauvoihin pitäisi laittaa kumitulpat – paitsi jos menee merenrannan reitille. Eikä lenkille kannattaisi enää laittaa untuvatakkia, vaikka pohjatuuli on edelleen kova.

Ja kevät on jo niin pitkällä, että aurinkolasitkin on saanut jo kaivaa esille. Paitsi ettei niitä tänään tarvinnut. 🙁

On se aika keväästä kun minulla on mahdoton mieliteko syödä kaikkea sitruunaista ja appelsiinista, sekoitella tuoremehusta ja pakastetuista banaaniviipaleista aamusmoothieita, ja on se aika, jolloin limoncello pitää laittaa tekeytymään (ks. ohje täältä). Ainoa vaan, että kiellettyjen listallani ovat edelleen nuo sitrushedelmät, kuten myös kahvi, tuliset mausteet, punaviini ja kuplavedet. Saahan ne olla  listalla, – on eri asia, mitkä asiat oikeasti ovat pannassa.

Tähän aikaan vuodesta on pieni suvantovaihe lukuvuodessa, – yleensä. Nyt ei ole. Nyt on luennon harkat (mapillinen papereita) arvosteltavana, on puheenvuoro tiedekunnan missä mennään -tilaisuuteen valmisteltavana, on Manuaalin (kerron joku päivä) päivitys työn alla, on Mikrohistoria-erikoisluento ja ATK-ohjauskerta tulevalla viikolla, on sivuainepääsykokeen laadinta ja tarkastus, on luento Kemiin tehtävänä. Ei ole suvantoa, on ressi. Tai ei sentään. On vaan tunne, että minä en yksinkertaisesti ehdi.

On se aika keväästä kun on kaipuu mäkeen. Saariselän valkoiset, kimmeltävät tunturit kimmeltävät myös mielessä. Laskemaan, tai vaikka (vain) hiihtämään, on kaipuu. Sekin kuuluu maaliskuuhun.

On sekin aika keväästä että perheessä vietetään synttäreitä. Tai nykyisin tuplasynttäreitä. Onpa sattunut nimittäin niin somasti, että meidän nuoripari eli Juniori & Miniä ovat syntyneet juuri näinä päivinä. Yhtä aikaa olivat OYS:n synnytysosastolla 24 vuotta sitten. Tänään yhtä aikaa täällä meillä syömässä ja juhlittavana. Tein porolasagnea ja Nutella-kakkua, joiden tiesin olevan nuorten herkkua. No kelpasivat ne meillekin.  Ruoasta ja viinistä puheenollen …

Virtuaalipruuvin jälkeen asettamaani kyselyyn tuli mukavasti vastauksia. Ja mikä minua ilahdutti?! 14/21 oli hankkinut täällä Temmatussa suositellun viinin/viinejä ja pitänyt niistä! Ei siis ole menneet suositukset ihan metsään eikä ihan hukkaan. 😉 Ja viisi osallistui menneeseen pruuviin ja 11 aikoo osallistua jos sellainen vielä järjestyy. Kyllähän tällainen tulos vaatii sellaisen järjestämään. Toukokuussa pidetään uudet maistiaiset! Mukava. Tosi mukava.

Ja tähän loppuun pieni takauma eiliseen iltaan. Kyllä, kyllä minä pidin eilisen illan ruoasta ja viinistä hyvin paljon. Neljä tuntia nautimme ravintola Nallikarin erinomaisesta illallisesta. Sienipihvit olivat minun mieleeni ylitse muiden.

Ja etelä-afrikkalainen punaviini: MAN. Pinotage-rypäleestä tehty tavattoman hyvä viini, jossa lämpöä ja lempeyttä, hillomaisuutta ja hyviä tanniineja. Se oli hyvää. Jos sattuu kohdalle, kehotan nauttimaan ilolla ja mielihyvin pois.

Ja seura ylivertaisen hyvää: puoli vuotta oli kulunut ettei näitä ystäviä (VMP) oltu nähty. Oli korkea aika päivittää kuulumiset, elämänmenot.  Ruoan ja seuran lisäksi illan kiehtovuutta lisäsi meri, joka ravintolan ikkunoista avautui. Lumeton jää, ilta-aurinko, paljon ulkoilevia, liikkuvia ihmisiä, näkyvyys kirkas. Ja sitten se auringonlasku!!

Sillä on väliä, mitä ravintolan ikkunoista näkyy! Huolimatta siitä, että olen jo Instassa sekä FB:ssa tämän kuvan julkaissut, laitan sen vielä tähänkin. Nallikarin majakka. Taas kerran. Erilainen kuin ikinä, ainakaan minun kuvissa.

Kannattaa klikata kuva isommaksi.

 139