Kesäajasta talveen.
Minulle siirtyminen kesäaikaan ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Päinvastoin: hyvä että kellot siirretään minun sisäisen rytmini mukaiseksi. 😉 Silti olin myöhästyä tiedekunnan Missä mennään – tilaisuudesta, jossa minulla oli puheenvuorokin. Jonne olin eilen vielä tehnyt Powerpointit ja joka oli yksi syy sille, etten lähtenyt mökkiä kohti jo eilen.
No ehdin sittenkin aamulla pitämään osuuteni. Ja mikä on olennaista? Olin yrittänyt tehdä parikymmenminuuttisen juttuni analyyttisesti, uutta tietoa tuovaksi, informatiiviseksi, toimintaa edesauttavaksi … ja miten käy? Yksi jos toinenkin kävi kiittelemässä pp-settini layoutia ja kuvia! No, hyvä että edes niitä. 😉
Pääsin lähtemään kohti pohjoista hyvissä ajoin ennen puolta päivää.
Nyt matkalla ei ollut ”tehokasta peliaikaa” eli en tehnyt töitä. Yksikseen kun ajelee, voi ainoastaan puhelimitse hoidella jotain työjuttuja, ei lukea mitään. Ajamisestahan minä pidän, pidän aika paljonkin. Mutta! Mutta tänään ajaminen kävi työstä. Koko vähän vajaan 500 kilometrin matkan taittaminen vaati tekemistä.
Oli ihan hitonmoinen keli. Vettä, räntää, loskaa, vesisadetta, jäätävää tihkua. Mustaa jäätä, tavallista jäätä, rospuuttoa. Paljon (vastaantulevia) rekkoja, paljon ihan kahjoja ohituksia tekeviä. Palteita, vastaantulevien heittämää vesimoskaa, vesiliirtoa (oikeasti kerran kyllä kylmäsi ja puski hien pintaan oikeasti) … Ei poroja mutta oli ajettava hiljaa. Kuuttakymppiä, vain pieniä pätkiä satasta. Loppumatkasta tie liki kuiva (yläkuva). Matkaan kului (Rovaniemen Sittarin pysähdyksen kanssa) kuusi ja puoli tuntia.
Mökkitiellä oli viimeksi käynyt hiihtäjiä, ei lumilinkoa.
Mökkipihassa lunta. Minullahan jäi viimeksi lähtiessä lumityöt tekemättä… Ja lisää on tullut. Ei ihan metriä, mutta paljon on lunta. Raskasta nuoskalunta. Paljon jäi lumitöitä huomiseksi.
Hangasojan varrella näyttää olevan paljon mökkiläisiä. Pääsiäisenä täällä yleensä aina eniten. Niin näyttää olevan tänä vuonnakin.