Aamulla runsauden pula siitä, mitä tekisi: päätin tehdä järjestyksessä.
Kauppareissun jälkeen äidin luo, vähän herkkuja sinne ja asioiden hoitoa, tsemppauksen yrittämistä, sitten jatkoin kohti kauppahallia. Kiertelin Kiikelissä, aittatorilla, Silloilla, … kameran kanssa luonnollisesti. Torin tietämillä aina sellainen vanhan maailman tunnelma. Hyvä tunnelma.
Koskapa eilen oli tilipäivä, sallin itselleni pitkästä aikaa jotain hömpän ostamista. Rannan aitoissa on mukavia pikkuliikkeitä. Piipahdin.
Paitsi että ostin lankoja, niin ostin jykevät (puriste)kristallilasit (Lifestylenordicista), arkikäyttöön muutaman. Niissä smoothiet näyttänevät varmasti hyville.
Jotenkin kummasti pidän tuosta kuvasta. Sitä voisi vielä jalostaa…. hmmm…
Kahden hengen safkalle tein karitsanfileitä, ja riisiä uudella twistillä. Stockalta tarttui mukaan purkki Ras El Hanout -maustesekoitusta. On tekstin mukaan klassinen marokkolaien sekoitus lampaalle, kalalle ja broilerille. AInesluettelo on hengästyttävä:
Kasvisliemijauhe [merisuola, perunatärkkelys, maltodekstriini (maissista), hydrolysoitu maissi- ja soijaproteiini, sipuli, selleri, porkkana, rypsiöljy, sokeri, valkopippuri, sarviapilansiemen, valkosipuli, persilja, muskottikukka, kurkuma], korianteri, kaneli, inkivääri, laventeli, ruusun terälehti, mustapippuri, cayennenpippuri, cassia (Cinnamomum cassia), galangal, paprika, muskottikukka, muskottipähkinä, kardemumma, neilikka.
Varmaan Marokon matkalla on tällä maustettuja ruokia syöty, mutta enpä tarkemmin muista. No paistoin karitsan fileet ihan tavallisesti voi-öljyseoksessa, suola, pippuri ja rosmariini mausteina. Keitin tavallista unclebensiä ja loppuvaiheessa sekoitin riisin joukkoon ruokalusikallisen voita ja pari teelusikallista tuota mausteseosta. Aluksi maistui hieman epäilyttävästi joulupuurolle (kaneli), mutta lihan ja riisin ja pruuvissa oleva espanjalaisen punaviinin kanssa yhdistelmä oli erinomaisen hyvä.
Tuo ”sokkona” virtuaalipruuviin valittu punaviini ei nimittäin sellaisenaan todellakaan meitä ilahduttanut. Se oli merkillisen karhea, ei ainoastaan nuori, vaan myös karhea. Ei napsuvia tanniineja, eikä mitään vastenmielistä, mutta vähän turhan rustiikin oloinen meidän makuumme. Mutta tämän mausteisen liharuoan kanssa viini pehmeni, siinä oli voimaa ja aromia joka kantoi ja nosti ruoankin tasoa. Siis selkeästi maustetun liharuoan viini, ainakin meidän mielestämme. Jännä kuulla mitä muut ovat olleet siitä mieltä? 🙂
Nyt juhlapäivä jatkuu… lähdemme kävellen kohti Iskoa. Tavataanpa ystäviä … 🙂
Ehkäpä eilisen ulkoilupäivän (koirien ja kameran kanssa kahdeksan tuntia kevätauringossa ja -tuulessa) jälkeen rustiikkinen punaviini ja mausteinen liha olisivat toimineet minullekin loistavasti. Sen sijaan saunan jälkeen maistoin Gazzeraa, ja vähän laimea vaikutelma jäi. Enemmän ryhtiä, hapokkuutta olisin kaivannut, mutta eipä se toisaalta kuvauksen mukaan ihan sellainen viini olekaan. Minä ja italialaiset viinit emme siis vieläkään oikein löytäneet toisiamme. Tai sitten olosuhteet eivät olleet valkoiselle sopivat… 😉 Pitänee tänään vielä antaa viinille uusi mahdollisuus ruoan kera.
Kohtuullisen ulkoilupäivän olet viettänyt! Me pidimme lopultakin tuosta valkoisesta paljon enemmän kuin punkusta, joka sekään ei ollut huono. Mutta molemmille ruoka teki hyvää. Niin kuin aika monille viineille yleensäkin.
Happoja ja ”ryhtiä” Gazzerassa olisi saanut tosiaan olla enemmän – meidänkin mielestä. Ja kuten sanottu, kuhan ja perunoiden kanssa tästäkin viinistä löytyi parhaat puolet.
Paremmin Gazzera maistui tänään ruoan (kalaa täälläkin) kanssa. Vaikka siitä ei mitään suurta suosikkia tullutkaan, kokemuksesta rohkaistuneena päätin lopettaa italialaisten viinien ”boikotin” (en tosin koskaan ole päättämällä päättänyt olla juomatta niitä, vaan muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen päätynyt aina valitsemaan muunmaalaisia). Jos vaikka ensi viikon seminaarin jälkeen palkitsisi itsensä vinkkaamallasi Zenatolla…
Ennakkoluulottomuus on hyväksi, voi oppia ja tehdä löytöjä!
Hyvä idea, siis tuo Zenaton valinta. Voin luvata, että se ON hyvää. Sitä meillä on ostettu jo toinenkin pullo jemmaan, tuota pruuvissa ollutta espanjalaista tuskin ostetaan. 🙂
Seminaarista tullenee mielenkiintoinen, … 😉