Koko viikon olen ajatellut, että kävelen töihin. Mitä mainioimmat kelit ovat olleet, eikä ihan välttämätöntä olisi ollut olla hyvin aamuvarhain paikalla. Olenko mennyt kertaakaan? Nope!
Maanantaina nyt oli lomaflunssan jälkeen vielä vähän toipilas olo, tiedossa pitkä päivä iltaan asti ja sitäpaitsi poika oli loman aikana pessyt ja vahannut volkkarini, joten olihan siitä kiillosta ja kauneudesta nautittava, tiistaina heti aamulla hammaslääkäri ja töiden jälkeen kampaajalle, keskiviikkona töistä suoraan äidin luo ja mitäs eilen keksinkään (teko)syyksi välttää tepastelun? Taisin ihan laiskuuttani olla edes selittelemättä ja hyppäsin auton kyytiin. Entä tänään? – Nukuin niin myöhään, että oli mentävä autolla, että ehdin edes kahdeksaksi. Miksi piti ehtiä kahdeksaksi? – Hyvä kysymys.
Vaikka olen koko viikon ajellut autolla, olen rahdannut mukanani järkkäriäni. Niin kuin nyt teen melkein aina. Enkä ainuttakaan kuvaa ole sillä ottanut. En vaikka aurinko on paistanut ja linnut laulaneet. Miniä oli onneksi ottanut yhden kevätkuvan. FB:sta luvallaan tänne laitan:
”Varma merkki lähestyvästä kesästä; Unski ruskistuu matolla siki-unessa”
Minulla on tämän kiinanharjakoiran kanssa ollut jo parina kesänä skaba rusketuksesta, ja ainahan koiruli on minut voittanut. Nyt tiedän miten: aloittaa päivettymisen jo maaliskuussa, jolloin meitsi olmeilee Linnanmaalla työhuoneessaan, eikä edes kävele töihin.
Ja muistutan, että tuo auringonottaja on The Man. Nuoren parin ”kennelissä” on kyllä kaksi feminiiniäkin: sokeutuva Maisa ja sitten Piina, joka totta totisesti näyttää enemmän urokselta kuin tuo auringossa kellijä.
Joka tapauksessa nuoret ja koirulit lähtevät pääsiäisenä meidän kanssa möksälle, tyttärelle lentoja Hki – Ivalo ei enää ollut paljon tarjolla, ja ne, jotka olivat, olivat kovin tyyriitä. Sellaista Tyär Helsingistä myös viesteili, että talonsa hissi oli eilen simahtanut! Luojan kiitos ei ollut viikko sitten! Sänky piti silloinkin kantaa yhdeksänteen kerrokseen, koska ei mahtunut hissiin, mutta muut saatiin roudattua hissillä. Olisi ollut melkoista jos olisi koko torstain muuttokuorma pyykkikoneineen kaikkineen ja lauantain Ikean ja Kodin Ykkösen ostokset portaita pitkin pitänyt yläkertaan rahdata.
Töissä hyvin hiljaista, siellä ei perjantaisin paljon kollegoitakaan ole. Paljon ehdin lukea tänään. Töiden jälkeenkinhän olisi voinut mennä ulos. Mutta edelleen laiskailua. Ja pruuvia… 🙂
