Olenpa tässä pojan kanssa ja itsekseni koettanut opetella, miten onnistuisi kuvaamaan huomista auringonpimennystä. Ajattelin, jotta tokihan sitä…
Nyt kun olen lukenut Ursan sivuilta ja muutamien ammattilaisten artikkeleita asiasta, niin totesin, ettenpä taida sitten yrittääkään. En uskalla, en osaa, eikä ole minkäänlaisia kalvoja lasien ja objektiivien päälle.
Sattuu huomenna puolelta päivin olemaan tohtoriseminaarissa juuri sopivasti lounastauko – olisin siis voinut livahtaa Oulujokivarteen kuvailemaan työpäivästä huolimatta. Mutta ei voi oikein pahvilaatikko päässä vakuuttavana väitöskirjaohjaajana esiintyä 🙂
Sitä minä vaan mietin, kun yhdessä noista artikkeleista todettiin, että auringonlaskujen kuvaamiseenkaan ei pidä ryhtyä, jollei tiedä, mitä tehdä ja jollei osaa. No, en ole tiennyt, enkä paljon osannutkaan, mutta kyllähän minä olen kaikilla reissuilla oikein urakalla auringonlaskuja kuvaillut. Moisessa puuhassa menee kuulemma kamerasta kenno ja silmistä näkö. Huh!
Olenkin myös lukenut, että vaikka filmiä ei enää digikameroissa tarvita, ja siten säästää kuvauskuluissa mahdottomia määriä (ja oppii huonon tavan räpsiä kuvia turhan huolimattomasti) niin paljo kuvaaminen tulee aikaa myöten kuitenkin maksamaan, koska kameran kenno kuluu ja vuosien kuvaamisen jälkeen kuvien taso heikkenee ja on vaihdettava kameran runko. Minun Canonini on nyt viisi vuotta vanha ja kuvaan kymmeniätuhansia, jollen satojatuhansia kuvia vuosittain. Joten kulunut on. Semminkin kun auringonlaskukuvia on tullut otettua pitkin Eurooppaa ja Meksikoa vaikka kuinka tuhottomasti.
Yritänkö perustella, että olisi aika vaihtaa kamera, hankkia uusi, vähän kevyempi? Kyllähän kamerakuume aina välillä pulpahtelee pintaan. Joten jos huomenna sittenkin ”vahingossa” saisin poltetuksi kennon puhki? – No ei sitten. Siispä vietän päivän seminaarissa ja ehkä lounastauolla tyydyn kuvailemaan pimennyksen heijasteita.
Miehet vaihtaa autoja muutaman vuoden välein ties mistä syystä. Kai naiset voi vaihtaa kameran vähintään viiden vuoden välein ilman mitään syytä 😉
Olet niin oikeassa, Katri! 😉
Niin, koskaan ei voi olla liian varovainen, mutta kyllä tämä hysteria nousee käsittämättömiin mittoihin aina ennen pimennystä. Et sinä saa kuitenkaan käräytettyä kamerasi kennoa, mikäli et kuvaa pitkiä minuuttien valotuksia tai käytä pitkään kameran takanäyttöä tähtäykseen. Tee niin, että tarkennat putken taivaanrantaan ja sitten tarkennus manuaalille. Kannattaa valita valmiiksi ISO100, aukko vähintään 8 ja sitten lähet tiputtamaan valotusta 1/4000 alaspäin. Kuvanvakain pois ja kamera jalustalle. Sitten nopea tähtäys ja tulta. Älä tuijota Aurinkoa paria sekunttia pidempään etsimen läpi tai suoraan. Nää oli minun vinkit. 🙂
Kiitos, Pasi! Näillä opeilla lounastauolla tuonne patosillalle aion mennä! 😉
Jos ihan pilvetöntä, kun täällä Lahdessa niin aukkoa vielä pienemmäksi, vaikka f24. Ja jos 5D:ssä löytyy 1/8000s, niin sitäkin kannattaa kokeilla. Onnea yrityksen.
Neuvoissa ei mitään vikaa, Pasi, mutta EVO. En vaan osannut.