Jokivarressa

Tänään tohtorikoulutettavien kevätseminaarin toinen päivä. Koko päivä sisällä. Vaikka oli mitä aurinkoisin lauantaipäivä.

Mutta totta puhuen – oli oikeasti aivan jäätävän kylmä pohjatuuli, joten ei sisälläolo lopultakaan tuntunut pahalta. Eikä missä tahansa seminaarikopperossa sisällä oltukaan, vaan yhdessä Oulun mukavimmista ”työtiloista”, jossa toki on järjestetty karonkkoja ja muita juhlia. Lasaretinsaaressa on kongressihotelli, jonka Ståhlberg-sali on (tod.näk.) Engelin suunnittelemassa rakennuksessa vuodelta 1828.

Se on yksi vanhimmista säilyneistä rakennuksista Oulussa. Aiemmin Kilstupa-niminen rakennus on toiminut muun muassa leipomona, erityisosastona ja sairaalan henkilökunnan asuntona.

Siellä on hyvä keskustella tieteestä ja sen tekemisestä. Ja miettiä tulevaa. Ohjattavien, kollegoiden ja omalta osalta tulevaa.

Ennen kuin päivän seminaari alkoi, kävin patosillalla, siis ihan vieressä, tarkoituksena kuvata uudelleen sellaisia kummallisia jääilmiöitä, jotka eilen siellä näin ja kuvasin. Mutta kun eilen oli kamera ja tele-zoom säädetty auringonpimennyksen kuvaamiseen, niin otokset eivät (näidenkään kuvaamisessa) olleet oikein onnistuneita. Eikä tänään revanssi ja uudelleen yritys sitten onnistunutkaan! Niitä jääkuppeja ei – tietenkään – enää siellä ollut. Mutta tässä eiliset kuvat. Mitä nuo on?

Ne olivat noin 10 – 20 senttiä halkaisijaltaan. Voivatko ne olla jotain jäätynyttä vaahtoa?

Tänään yläkanavan yläpuolella oli vain sinistä, jäätävää vettä ja hilettä.

Huolimatta, että Lasaretin tunnetusti erinomaista lounastakin nautin ja seminaaripäivän jälkeen äidille viedessä söin hieman mämmiäkin, lähdemme nyt ystävien kanssa ulos syömään. Nallikariin mennään. Sanomattakin lienee selvää, että mukavaahan se on.