Kuten reilun kuukauden ajan, tänäänkin herään viiden kieppeissä. Ehdin touhuta kaikenmoista ja tehdä vähän töitäkin ennen lähtöä. Seminaari Lasaretissa alkaisi vasta yhdeksältä, ja vaikka olen ”järjestävänä osapuolena” (= oltava ajoissa) niin ehdin käydä kuvailemassa ennen sisätiloihin vetäytymistä.
Päivä vierähti vallan nopeasti. Ja taas – kuten jo toista vuosikymmentä näissä seminaareissa – päivä oli vallan antoisa, ajattelemista antava, tutkimukseen vievä ja tohtorikoulutettavien elämään samaistuva. Minulla sellaista ylpeyden aihettakin: vuosi vuodelta tohtorikoulutettavissa on enemmän ”minun” oppilaitani, joista voi olla ylpeä. Entisiä kandilaisiani, gradulaisiani. Ihan itsekseenhän he ovat fiksuja ja osaavia, mutta sekin on ilo, ettei heiltä ole tutkimisen iloa ja uskallusta nujerrettu. Sellaisia, joiden väitöskirjan aiheet ovat edes jotenkin minun ”johdattamiani”. Sellainen tuntuu, kuulkaa, hyvälle.
~ Onnistuisinpa vielä kannustamaan.
Niin, – ja keskustelu, vuorovaikutus yleensä, on hyväksi. Tutkimuksen tekemisessä ainakin, – eikö myös elämässä, ystävyydessä, arjessa? On se.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
No entä se auringonpimennys? – Kyllä minä lounaalta vähän pikaisesti lähdin, että ehdin jotain kokeilla. Että äkkiä saisin tämän ainutkertaisen jutun digitaalisesti tallennettua. Äkkiä räpsin kaikenlaisilla asetuksilla (kiitos vain Juniori ja Pasi vinkeistä): f32 ja 1/8000s ja ISO L (= alle 100), ja vielä aukko – 2. Ja monia muita kokeiluja, jalusta oli, polarisaatiolinssi oli, 70-200 mm zoom, muttei vitkalaukaisinta, eikä kalvoja. Mutta — sinne meni se pimennys. Jotain kuvia sentään tallentui, eikä mennyt näkö, eikä kenno. Plussan puolelle siis silti. Ehkä.
Vähän nolona näitä tähän laitan, mutta toisaalta osoituksena että edes yritin!
Sitten tässä vielä merkillinen otos, jonka otin kännykällä – täysin vailla mitään asetusten säätöä tms. Nyt kun laitoin sen näytölle niin merkilliseltä näyttää! Mitä nuo punaiset on? Linssiheijastuksia?
Sää oli tänään liian hyvä valokuvaukseen ilman harmaasuodatinta, Aurinko oli korkealla eikä välissä ollut juurikaan pilviä. Siihen nähden olet onnistunut hyvin, jopa paremmin kuin minä. Pakko siis varmaan julkaista omatkin räpellykseni, niin näet mitä tarkoitan. Polarisaatiosuodatin oli hyvä idea, sillä saa lisää himmennystä, mutta toisaalta taas voi tulla lisää linssiheijastuksia. Hienoa kuitenkin, että rohkeasti yritit, arvostan!
Kiitos, Pasi, näistä sanoista. 🙂
Linssiheijastuksia tosiaan tuli. Esim. tuossa toiseksi viimeisessä näkyvät hyvin. Källisti kyllä näyttävät sateenkaaripilviltä. 🙂
Minun mielestäni sinun otoksesi ovat kyllä parempia kuin nuo minun, mutta kuten sanottu: edes yritin.
Sinulla Aurinko näkyy hienosti kokonaisena auringonsirppinä, minulla se jäi vähän epämääräiseksi. Siitä plussapisteitä, bonusta ja pinssejä! 🙂
Hienoja kuvia, kiitos! Erityisesti pidän tuosta toiseksi viimeisestä, missä on joko vahingossa tai tarkoituksella 🙂 tullut mukaan vihreitä unelmia.
Valokuvan kuten maalauksenkaan tehtävä ei ole toistaa todellisuutta mahdollisimman objektiivisesti, vaan vasta tulkinta tekee siitä persoonallisen ja mieleenjäävän.
Pasi, täällä nyt sitten mellevänä olen kaikkien pisteiden, bonusten ja pinssien kanssa! 🙂
Katri H., tulkinta-kortin käyttö onkin tässä hyvä. Kiitos siitä!
Minäkin pidän noista polarisaatiolinssin tekemistä satukirjamaisista pienistä ”sateenkaaripilvistä”. Mutta tarkkuutta olisin halunnut lisää. En tiedä oliko tuolla linssillä oikein mahdollisuuttakaan… en tiedä. Mutta minä yritin.