Nukuin päiväunet. Olivat tarpeen. On ollut taas sellainen 5 x 5 viikko. Joka aamu olen herännyt viideltä, ja vasta tänään aamulla autolle kävellessä näin: liki täysikuu. Mutta ihan riittävästi olen kuitenkin nukkunut, jotta kaikenmoista liki farssiksi yltävää olen ehtinyt työviikon aikana kokea. Ja tänään olin liki ainut töissä: hiljaista ja aikaansaapaa.
Ensimmäinen helmikuun viikko on siis nyt ”ryssitty”.
On kaksi kuukautta siitä kun Esikoinen palasi Meksikosta. Kolme viikkoa noista kahdesta kuukaudesta tyär on ollut Tampereella ja Helsingissä työnhakureissulla.
Ja nyt kun tänään palasi Ouluun, yritän järjestää yhteistä safkaa, eivät nämä kaksi (kuvassa yllä) löydä viikonlopustaan sopivaa välämää tulla yhtäaikaa kotikotiin syömään.Tulihan tämä erityinen yhdessä syömisen tarve, juhlan aihe, hieman yhtäkkiä, mutta kuitenkin molemmat sitä haluavat. Ja Miniäkin. Ja me Pehtoorin kanssa tietysti.
Mutta kun tyttärellä olisi paljon muitakin tapaamisia – ennen kuin taas lähtee.
Niinhän siinä sitten kävi, että tytär työpaikan sai! Ei ihan ilman jännitystä, monenlaista tekemistä, kahdeksan tunnin(!) soveltuvuuskoetta tulokseen päässyt, mutta niin vain paikan sai. Ja lopulta sitten oli jopa valinnan varaa. Ja valitsi sitten sen, jota itse eniten halusi: Kauppalehden digi-markkinointitiimissä aloittaa reilun viikon päästä.
Ja ennen kuin lähtee, ennen kuin muuttaa Helsinkiin, olisi toive viettää ilta yhdessä ruoan äärellä. Ja tavoitteeseen pääsemiseksi minä tässä jatkan koordinointia.
Olenhan niin iloinen tyttären puolesta, ylpeä toki, eikä vähäisin ilon aihe ole se, että työpaikka on Suomessa.
Onnea tyttärelle työpaikasta! Meillä jännitetään asunnonostoa Espoosta, hinnat ovat aika kovia, mutta onneksi lapsella on työpaikka ja sai nimityksenkin Senior process specialistiksi ja vähän palkankorotustakin.
Onnea tyttärelle, mahtava homma! Ja Suomessa 😉
Hieno uutinen, ja suorituksen arvoa nostaa vielä se, että paikka ei todellakaan tullut yhden lauseen kirjoittamisella. Onnittelut tyttärelle ja koko perheelle!
Vaude ihanaa ja onnea kummitytölle <3 ja vanhemmille. Tuttuja tunteita käyt läpi 🙂 Voi sitä onnen määrää, kun selviää, että nuori jää Suomeen.
Onpa hieno juttu! Onnittelut tyttärelle ja teille molemmille mukavaa, kun työpaikka on samassa maassa.
Grattis!
”…Kauppalehden digimarkkinointitiimissä…!!” Ts. jotain sellaista, jota kampakeraamisella kaudella syntynyt ja kasvanut, tyystin toisenlaisen koulutuksen kahlannut maalaispoika ei täysin ymmärrä. Tuskin tarvitsee ymmärtääkään.
Lycka till!
Marja, kiitos. Täälläkin on nyt (vuokra-)asuntoasiat seuraava projekti.
Katri, välitän terveiset. Ja Suomessa. Niin juuri.
Satu, on se hieno asia, ja kuten sanoit ei tullut paikka yhden lauseen kirjoittamisella. Ymmärtääkseni ko. paikkaa haki pitkästi toistasataa henkeä.
Mannu, kiitos. Kyllähän Helsinki on niin lähellä. 😉
Kiitos Taije, on se mukavaa. Enemmänkin.
Koivu, sen verran minä ymmärrän, että tämä homma ei ole pelkkää myyntiä ja markkinointia kuten ne pari muuta olisivat olleet, vaan tässä pääsee kuulemma ”analysoimaan ja hoitamaan asiakkuuksia”. Onnea ja ahkeruutta tarvitaan varmaan vieläkin yllin kyllin.
Mahtavaa! Onnittelut Saaralle ja vanhemmille!
Meidän tytär on nyt vuorostaan asunut Oulussa viikon päivät ja viisi päivää tehnyt töitä oikeustalolla.
Ville valmistuu lähiaikoina ja sai töitä :).
Vielä kun nämä nuorimaiset saisi opinahjoon, onneksi on kumminkin ollut töitä molemmilla.
Mukavalta kuulostaa teidänkin nuorison elämänmeno. Ja aika samassa vaiheessa mennään. Mutta olivathan nämä kaikki yhtä aikaa tarhassakin, joten elämänkaaren samoja vaiheita eletään… 🙂