Useimmat kuvat suurenevat klikkaamalla ja linkkien takaa löytyy mielenkiintoisia historiasivuja.
Tänään Historiaa tilauksesta –luennollani oli sitten teemana historian tuotteistaminen, ja sen käyttö mainonnasa ja brändäyksessä. Minulla oli pitkä lista esimerkkejä, kiitos ja kumarrus tänne bloginkin suuntaan (ks. vol. 1 postaus kommentteineen) ja työkavereille, mutta kyllä opiskelijatkin hoksasivat monta. Mm. Coca-Cola, Hartwall ja Finlayson tulivat uusina.
Tekemäni katugallupin myötä löytyneistä esimerkeistä on hoksattavissa muutamia juttuja: erityisesti yritykset ja yhtiöt, jotka tuottavat jotain syötävää tai juotavaa käyttävät Suomessa historiaa mainonnassa. Mille on – tietysti 🙂 – historialliset syynsä. Nuo yritykset ovat usein niin vanhoja ja niin perinteikkäitä, että niillä ylipäätään ON historia.
Vanhoista suomalaisista teollisuusyrityksistä, jotka mainostavat tuotteitaan kuluttajille, juuri elintarvike-, makeis- ja panimoteollisuus ovat niitä, jotka ovat syntyneet joko autonomian ajan lopussa tai sitten sotien välisellä kaudella. Saha- ja massateollisuusyritykset (paitsi se Serlachius) tai vaikka konepajateollisuus (paitsi se Finlayson) eivät televisio-, netti- ja lehtimainontaa yksityisille kuluttajille suuntaa. Suomalaista vanhaa kenkä- tai tulitikkuteollisuutta ei enää ole.
http://www.fazergroup.com/fi/tietoa-meista/history–heritage/
Monilla panimoilla on pitkä ja perinteikäs historia ja sitä myös käytetään historiassa. Olvilla on olutmerkit Sandels, Sven Duuva ja Tuntematon sotilas. Joskus maailmanaikaan on ollut myös Döbeln-olutta, eikö vain? Olvin historiatiedot ovat nettisaitilla kovin vähäiset, mutta tällainen tieto siellä oli:
Panimomestari William Gideon Åberg ja rouvansa Onni perustivat juoppouden poistamiseksi panimon Iisalmeen vuonna 1878. Zacharias Topeliuksen hengessä he halusivat tarjota miedompia vaihtoehtoja viinanhimon villitsemille kansalaisille.
Hartwall käyttää markkinoinnissaan historiaa, ja (Sinebry)Koff vielä enemmän. Koffin (spåra)han kulkee Helsingissä edelleen kesäisin. Kesällä 1962 Koff hankki ensimmäiset panimohevoset, nimenomaan historian ja mainonnan yhdistämiseksi.
Ensimmäisten Koffin panimohevosten nimet olivat Siff ja Koff. (Siff-limonadia oli joskus, olihan?) Koffista on vielä kerrottava juttu, jota isäni jaksoi kertoa: ”On se hyvä että se Schuman ampui sen Bobrikoffin eikä Sinebrychoffia”.
Koskenlaskijan (1933) pikkusisko on Viola-sulatejuusto, ja näitä molempia markkinoidaan edelleen historian havinaa hyödyntäen . Viola-tytön kuvilla koristeltuja kolmiojuustoja oli kansakoulun ruokalassa pari kertaa kuukaudessa, muistan monella tapana olleen litistää niitä kahden näkkärin väliin.
Kuvan lähde
Ja sitten niistä pyöreistä pahvirasioista, joihin mahtui aina kuusi kolmiojuustoa, arkarreltiin käsityötunnilla kelloja ja tonttujen päitä. Koskenlaskija on vastikään palautettu liki ”kansallisromanttiseen” kuosiinsa.
Ja sitten Elovena-tyttö! Se kuuluu samaan genreen noiden edellisten kanssa, mutta on vähän vanhempi ja viettää parhaillaan ysikymppisiään. Aika nuorekkaana ja suomalaiskansallisena on säilynyt.
Alla lainaus suoraan Raision myllyn nettisivulta:
Vuonna 1925 viipurilainen Karjalan mylly haki mainoskilpailulla kuvitusta pakkaukseen, joka sisälsi ekstra priima höyrytettyjä Elovena Kaurahiutaleita. Mainoskilpailun voitti myllyn konemestarin poika Joel Viktor Räsänen, jonka luomaan vaaleaan neitoon nimi Elovena nykyjään yhdistetään. Nimi Elovena syntyi yhdistämällä yrityksen aiempi nimi Myllyosakeyhtiö Elo kauran latinankieliseen nimeen Avena sativa.
Esimerkiksi myös muutamia muiden alojen yrityksiä; vaikka Fiskars – ja luonnollisesti – Kalevala koru, jonka koko toimintaidea rakentuu historian varaan. Paikallisista, oululaisista yrityksistä on hoksattu yli satavuotias sähköliike Hammarin sähkö, jonka toiminta jatkuu perheyrityksenä jo neljännessä polvessa. Ja siellä historiaa todella harrastetaan ja käytetään mainonnassa. Ja toinen perinteikäs oululainen firma on 135-vuotias leipomo Katri Antell (nyk. Antell-konserni), jossa rakennetaan tuotteiden markkinointia myös historian avulla.
Nämä jutut jäivät kyllä vähän itseäni nyt kiinnostamaan enemmänkin, ehkäpä näistä joku artikkeli joskus…
Edellisen postauksesi jälkeen ”eksyin” itsekin toviksi jos toiseksi tutkailemaan asiaa (ai miten niin mielikuvatutkimus tekeillä…). Saman huomion ruoka- ja juomayhtiöistä tein itsekin: niin Suomessa mutta ihan yhtä lailla myös kulttuurista riippumatta. Liekö sitten jotenkin ihmismieleen vetoavaa, että syödään ja juodaan mieluummin ”perinteistä” kuin jotain uutta ja innovatiivista. Varsinkin arkisten tuotteiden kohdalla.
Kansainvälisesti toinen nopea huomio kiinnittyi siihen, miten teknisten laitteiden – varsinkin autojen ja moottoripyörien – mainonnassa historialla on iso rooli. Joko yhtiön oman taustan tai sitten jonkin mullistavan tapahtuman kautta. Esim. toisen maailmansodan sotilaat ”esiintyvät” melkoisen monissa mainoskampanjoissa, joko alkuperäisissä tai jopa alleviivatun rekonstruoiduissa kuvissa. Kulttuurista riippuen näkökulma vain on hieman erilainen: yksi korostaa sankaruutta, toinen yhteisöllisyyttä jne.
Mielenkiintoisia tapauksia näyttäisi olevan paljon, myös hieman erikoisempien tuotteiden kohdalla. Itseäni viehätti erityisesti erään ison kustantajan kampanja, jossa audiokirjoja (joka ei ehkä vielä ole kovin perinteinen tuote) mainostetaan historian avulla.
Kiitos tästä, Erja. Hyvä kansainvälinen näkökulma tähän. Pitäisiköhän meidän rustata kimppa-artikkeli tästä? 🙂
Yksi linkki unohtui aamulla laittaa kommenttiin mukaan: http://awesomenator.com/content/2013/02/hat-ad.jpg
Menneisyyden hyödyntämistä lienee tällainenkin… 😉
Kuvilla (ja ”kuvilla”) leikittely on kyllä mielenkiintoista.
Mainio kuva! On mielenkiintoista.