Leppoisan lauantain aamu alkoi lempeällä Alku-kaurapuurolla. Kovin verkkaisesti lähdin liikkeelle. Ja sellainen runsaan ajan tuntu ollut koko päivän. Oli aikaa käydä rauhassa kauppahallissa. Jutella tuttujen puodinpitäjien kanssa, ja sortua Juustokuusta ostamaan monta pientä palasta: ruskeaa goudaa, parmiaggianoa ja Troncal-chorizoa. Kauppias puhui Troncalista siihen tyyliin, että oletti minun heti tietävän, kuinka erinomaista ja maailmankuulua erikoisherkkua se onkaan. Minä hövelinä nyökyttelin ja osoitin olevani vallan tietoinen, että onhan se troncal nyt ihan eksellenttia. Totta puhuen: nevö hööd.
Kauppias kehotti tekemään siitä chipsejä. Chipsejä? – Jep, jep. Ja minähän tein. Leikkasin niin ohuita siivuja kuin pystyin, liki läpikuultavia siivuja yritin. Ladoin niitä leivinpaperin päälle ja pistin hetkeksi kuumaan uuniin (”pari, kolme minuuttia parisataa astetta”). Mukavia snackseja tuli.
Napostelimme nuo ruokaa tehdessä sellaisenaan. Mutta ajattelin, että olisivat oivallisia myös esimerkiksi kurpitsa- tai bataattisosekeiton ohessa, tai murusteltuna keiton pinnalle. Teen toistekin.
Lenkille suoriuduin vasta kaupunkireissun jälkeen, ja kuinka rumannäköistä olikaan joka puolella. Ja kuinka tuntuikaan huhtikuulta. Lösö keli, minulla ihan liikaa vaatetta, mutta samanaikaisesti tuntui hyvälle aistia tuulessa häivähdys kevään tulosta, ymmärtää, että helmikuu on pian ohi.
Pehtoori tyhjensi piazzan, sisäpihan, lumesta. Eikä ollutkaan mikään ihan pikkuinen kolausoperaatio.
Minulla on kulunut aikaa paitsi mielenkiintoisen graduaihion lukemiseen myös surffailuun. Etsin vuodesohvaa. Helsingissä hotelliyöpymisiä kun on tarkoitus vähentää: tarvitaan vuodesohva. Tytär on saanut vuokratuksi kaksion, ja olen luvannut maksaa pienen osan vuokrasta sekä hyvän vuodesohvan, jotta voimme käydä luonaan bunkkaamassa kun Helsinkiin on asiaa tai läpikulkumatkalla yösijaa tarvitaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tuulestatemmatussahan pidättäydytään ihan tietoisesti päivän politiikasta, eikä oteta kantaa ”kohujulkkisten” tai muiden lööppihenkilöiden elämänmenoon, mutta tämä on vaan pakko jakaa. Ihan hillitön!!! Kuuntele!
170
Soffaan kannattaa ehdottomasti sijoittaa! En ole seurannut tuota murhajuttua, mutta vedet tulivat silmiin nauraessa.
Eikö vain ole ihan hillitön! Kyselin espanjantaitoiselta tyttäreltä mitä tämä ukkeli oikeasti selittää ja hekottaa. Ja vastaus:
”Ei tuosta kyllä kunnolla saa selvää. Jotaki se selittää että joku pyysi sitä tulemaan keittiöön ja sano että istu tähän. Ja että sillä ei ollu ollu aikaa käyä suihkussa ja jotain.
Sitä ’syytön’ kohtaa en kyllä tiiä … ”
Eilen aamupäivällä kun katsoin sen eka kerran, youtubessa kävijöitä oli 13 000, nyt (su aamu 8.15) kävijöitä on jo neljännesmiljoona. Vielä kolmannen kerran katsoessa jaksan nauraa veet silmissä. On se niin tarttuva. 😀
törmäsin tähän myös fb-sivullani eilen illalla. on kyllä hillitön ja on naurattanut.
Taije, Facesta minäkin sen bongasin. 😀