Eilisestä kolmen hengen uudenvuodenaatonjuhlinnasta kuvia ja juttua huomenna, nyt on vain julkaistava kuvat tämänpäiväiseltä kotimatkalta!
Nukuimme pitkään, teimme lähtöä kauan: puolelta päivin suljimme Myötätuulen oven – Hangasojalla tihuutti vettä!
Kun Kutturan risteykseen pääsimme, huomasimme, että vielä kerran Lapin luonto näytti meille kauneutensa, koko taivaankannellisen väriä, valoa, tulta. Ilman pyroaineita, ilman mitään keinotekoista.
Tie oli liukas, Pehtoori ajeli, tytär ja minä kuvasimme ”lennosta”. Lähes koko matkan mökiltä Sodankylään hehkui. Luomuilotulitus. Pohjoisen luonnon kauneus, monimuotoisuus.
Ennenkin on sanonut tästä: pimeä! kaamosaika. Kuinka kaunis se tuolla raukoilla rajoilla voi ollakaan!
Klikkaa kuvat isommiksi.
Sodankylän jälkeen alkoi sumu. Mutta oli vielä suhteellisen valoisaa, tai siis vain hämärää.
Rovaniemellä kahvi-croissant-tauko, ja sen jälkeen minun vuoroni siirtyä rattiin. Liukasta ei ollut. Ihan tavattoman vähän liikennettä, paljon vähemmän kuin tavallisina sunnuntaina mökiltä palatessa, mutta sumua oli. Ihan mieletön sumu ja pimeys. Hädin tuskin 50 metriä eteenpäin näkyi. Hiljalleen tultiin sitten. Kaikkinensa kuusi tuntia kului, mutta turvallisesti tultiin.
Olipa mukava, leppoisa, rauhallinen mökkiviikko. Iso onnenrippunen elämässä oli tuo.
Häkellyttävän upeita kuvia!
Kiitos, Irma. Oli mitä kuvata. 😉