Olennaista on hyvä ruoka, joka on ansaittu ahkeralla työnteolla. Tai ei vaiskaan, ei se nyt niin mene. Mutta tänään on tullut oltua ahkera ja syötyä aika hyvin. Perjantaiksi. Perjantaiksi aika pajon töitä ja aika hyvää ruokaa. Kaikki on suhteellista.
Duunien jälkeen yritin ottaa päikkärit; hah! Oli niin kova nälkä ja vielä ylikierroksia, jottei siitä mitään tullut. Siispä aika pian luovutin ja siirryin Festaan köksäämään. Etanoita söimme (ja vähän muutakin). Kaksistaan. Koko perheen blinikestit siirtyivätkin huomiseen Juniorin työkiireiden vuoksi. Jo huomista ajatellen kuitenkin kolusin kaappeja .. eikö teillä muilla koskaan löydy suklaajemmoja? Meillä löytyy, sillä suklaat on jemmattava,- Pehtoorin vuoksi! Enkä ollut muistanutkaan tällaista Pariisin polkua, joka oli ennen joulua tullut hankituksi. Maistuihan sokeri ja suklaa hyvälle. Punaviinin kanssa jälkkkäriksi…
Jäi siitä huomiseksikin. Onneksi jäi.
Päivästä vielä: kävin puolelta päivin keskustassa. ”Historiaa tilauksesta” -projektien tiimoilta ja ihan vain pari pientä pysähdystä matkalla. Kamera oli tietysti mukana, ainahan se on.
Jollei ole kokenut tätä pakkasta, tietääkö, kuinka kylmä noissa kuvissa on?
Oli niissä.
Valitettava tosiasiahan on, että minä en juuri linnuista pidä. Tai en niistä innostu. Paitsi riekoista, kuukkeleista, västäräkeistä, räyskistä, joskus sorsista, useimmiten pääskysistä… Mutta siis periaatteessa, jotenkin vain eivät ole minun juttuni. Kuka niistä innostuu?
No joka tapauksessa. Tänään tiukkana pakkasperjantaina oli lintuja pihlajissa. Raatinsaaren pihlajissa olivat lounaalla kun oli olin menossa kaupunkiin. Eikä niitä häirinnyt, että pysähdyin niitä kuvailemaan.
(klikkaa isommiksi)
Lintukuvakontribuutioni on taas pitkäksi aikaa täytetty! 😉
Hei, haloo – et pidä linnuista!? Tnx God, kuvasit ne kuitenkin. Taviokuurnia kun ei joka talvi edes näe. Nyt niitä on runsaasti, kiitos hyvän pihlajanmarjasadon. Kun seuraavan kerran törmäät niihin, häädä landelle lentokentän suuntaan! Kuurnat kun eivät ole meitä tänä talvena löytäneet. Marjoja ja seuraa (tali-, sini-, hömö-, kuusitiainen; viherpeippo, punatulkku, pikkuvarpunen, käpytikka, PUNARINTA) kyllä piisaa!
Pakko jatkaa vielä.
Lintulistasi oli kaikessa lyhykäisyydessään kiintoisa. Lapin lajeja, naturalmente. Räyskä – säväyttää aina – mutta sorsa(t)! Mikä niistä? Innostutko myös ’pullasorsasta’?
Taviokuurnat taitavat olla tulossa teille päin: yhteinen lintuharrastaja(ammattilainen)ystävämme oli toissapäivänä nähnyt samankokoisen taviokuurnaparven Linnanmaan ns. pihlajapihalla. Ja eilen ne olivat jo Raatinsaaressa, joten suunta olisi siis oikea, eikö?
Lintulistani (ja nimenomaan sen lyhyys) on selitys sille, miksen innostu linnuista. En tunne niitä, joten en pidä niistä. Ne saavat minut tuntemaan itseni tyhmäksi.
Eikä todellakaan ole kyse siitä, etteikö minulla olisi ollut saatavilla tietoa ja apua lintujen tunnistamiseen. Onhan teitä monia ystäväpiirissäni, ja linturetkillä aina innostunkin, mutta kun minä en niitä opi. Näin nolo juttu tämä minun linnuista ”tykkäämättömyyteni” on.
Miten niin ”mikä niistä” sorsista? 😉 Sorsista pidän kun ne ovat kuvauksellisia. Ne pysyvät suht paikallaan, tai uivat rauhallisesti poispäin jättäen kauniin jäljen jälkeensä tyyneen vedenpintaan.
Nyt lähden ulos kuvaamaan – vaikka lintuja. Mutta ulos! Siellä on kaunista.
Kunnioitettu kuurnien kuvaaja! Piti kysymäni: mistä sorsaLAJEISTA pidät (sini-, jouhi-, harmaa- tms.). Nyt tiedän: kaikki sorsat ovat OK.
Koivu hyvä, yritin olla hauska. Ja osoittaa todellisen tietämättömyyteni. Luulen, että tänäänkin olen kuvaillut juuri noita sinisorsia. Niillähän on vihreä pää, eikö? 🙂 Kuten sanottu: kaikki sorsat ovat ok.
Taas tuli osoitettua, että linnun tärkein ominaisuus on, ettei se heti lennä pois kuvasta. Sorsa on lisäksi iso ja näyttäytyy avarilla paikoilla, joten se on helppo havaita.
Kuskasimme kerran pienet poikamme pitkän matkan päähän Korkeasaareen. Rankan reissun jälkeen kysyimme: Mikä siellä oli parasta? Pojat vastasivat: Sorsat ja lokit kun ne tuli hakemaan leipää kädestä.
Eläköön sorsat! 🙂
Juuri niin, Katri H.! Eläköön sorsat.
Ja tuo teidän poikien kanssa tehty reissu tuo kyllä mieleen monta juttua meidän perheen ”elämyksistä” joita lapsille koetettiin joskus järjestää. Niinhän se lopulta on, että lapset muistavat ne ”tavalliset”, arjen jutut, yhdessäolot, paremmin kuin jotkut ”highlightit”. Noista voisinkin joskus postailla… 😉