Nyt kun tämän viikon postaukset ovat olleet ihan ylivertaisen lennokkaita, sisältörikkaita ja uusia tulokulmia saatikka ainutlaatuisia kuvia tarjoavia tyyliin ”Arjessa”, ”Töissä”, niin nyt oli väistämättä otsikoitava tämän päivän teksti yhtä lennokkaasti: ”Koti-ilta”.
Paleli. Ei enää. Makkaraa tai vaahtokarkkeja olisin halunnut paistaa. … Pidättäydyin kuitenkin.
Kudoinhan minä taas, vaikka en saisi. Ja vaikkei olisi oikeastaan ollut aikaakaan.
Nuorison kanssa tiheää Whatsappeilua. Ja Tazzaa.
Päätimme pitää perjantaina Meksikon kuvien katselu- ja blinien paisteluillan.
Joko saisi mennä nukkumaaan? Tai ainakin peiton alle lukemaan?
Koti-illasta tulikin mieleen, että onpa tälle tammikuulle käynyt jo kahdesti niin, että olen jättänyt väliin jotain gastronomiaan ja viininmaisteluun liittyvää. Viime viikolla olisi ollut Oulun Viininystävien maistelutilaisuus (Bordeaux vielä teemana) ja sitten toinen hieno juttu Maikkulan kartanossa, slowarien (Slow Food) illallinen, teemalla riistaruokia ja niille viinejä. Ja minä jätin väliin. Ihan ennen kuulumatonta. Koti-iltoja vain.
Koti-illat – vaikka välillä vähän töisevätkin – ovat mukavia. Ainakin näin pakkasella.
PS. Oman kunnan historia –kyselyyn olisi vielä aikaa vastailla…
”…jotain gastronomiaan liittyvää väliin…”
Ymmärrän. Ei kai hanhenmaksapalleroitakaan jaksa päntiönään…
Ei jaksa, ei. Juuri nyt lautasellinen kaurapuuroa on erinomaisen hyvää. 🙂