Iloja. Alkuviikosta sain/mme kortin matkaystäviltä, joiden kanssa yhteyden säilyttämisessä blogi on ehkä ollut väline. Ja ensi kesänä kyllä sitten toivottavasti tavataan oikeastikin. Eilen sain sähköpostia yhdeltä blogin vakilukijalta, jonka kanssa emme oikeastaan tunne (toki olemme tavanneet) muuten kuin blogin kautta. Kiitos vain tsempistä ja kuvista. 😉 Savossa on kokonainen perhe, johon olen/mme tutustuneet blogi(e)n kautta. Vanhoista (kalaasi)ystävistä muutamat lukevat Tuulestatemmattua enemmän vähemmän säännöllisesti, joten he kyllä aika lailla tietävät, missä meillä mennään ja mitä syödään, mutta mukavaa on kun sitten jonkun blogijuttuni inspiroimina (?) innostuvat sähköposteilemaan. Talvisin, lukukausien aikana kun tahtoo yhteydenpito käydä muutoin kovin vähiin.
Edelleen, kuten jo vuosien ajan, saan palautetta ja yhteydenottoja matkasivujeni kautta. Eniten kontaktiseeraamista on tullut viiden vuoden takaisen Dubain matkakertomuksen vuoksi tai ansiosta – ihan miten vaan. talonvuokrausreissuista, erityisesti Umbrian toukokuuhun liittyen on tullut muutama kysely. Samoin patikkareissuista, erityisesti La Gomeran ja Teneriffan matkasivulla, käy näin talvisin aika paljon kävijöitä. Kymmeniä varmaan.
Sieltä on kyllä paljon, uskomattoman hienoista maisemista, kuvia. Noille saarille ehkä joskus toistekin patikoimaan.
Yksi blogi- tai paremminkin FB-juttu on Annan korut, joista on ollut puhetta ennenkin. Anna oli itsenäisyyspäivänä yksi Linnan juhlien kuvatuimmista ja haastelluimmista vieraista, nuorin kaikista. Ja nyt hänet on valittu vuoden espoolaiseksi. Hieno nuori nainen. Uusia koruja näytti taas tulleen huudettavaksi. Miniälle huusin (anonyyminä, ettei yllätys paljastuisi) jo syyskuussa korun numero 199. Miniä oli itsekin huutajien joukossa, mikä takasi, että pitää korusta, mutta luopui kun hinta nousi. No, olihan hän ihmeissään ja iloinen, kun jouluna sai lahjaksi Annan tekemän korusetin (siihen kuului myös rannekoru, joita Annalla harvoin noissa on mukana).
Sanomattakin on selvää, että minulla on taas sellainen vaihe, ettei oikein paljon ideoita postauksien aiheiksi pulppuile, tylsä viikko sikäli ollut. Tai kun kaikkia en täällä ”huutele”. 🙂 Mutta on tässä tulossa jotain uusiakin teemoja… kunhan talven selkä taittuu, kevättä kohti mennessä … Ja viikonloppua ainakin kuvaamaan ulos!
Niinpä, monta mielenkiintoista tuttua on kerääntynyt näiden blogailuvuosien aikana. Meistä on tullut omanlainen yhteisö joka tuntee toisensa ominaisella tavallaan. Tämä on blogailun suurin koukku ja siksi tätä on vaan pakko jatkaa ja jatkaa…
Näinpä juuri, Pasi. Elämäntavaksi tätä jo nimittelen. 😉