Merkillinen päivä.
Ettekä usko, mutta taas olen ollut lintukuvaamassa!
Näiden tilhien kuvaaminen oli koitua kohtalokkaaksi: otin ja liukastuin oikein todella pahasti, ja ”vedin lipat”. Ilman Icebugeja olin liikkeellä. Kun ei muka pitänyt olla liukasta. Ja olin lähtenyt liikkeelle ajatuksena käydä ennen kuvaus/ulkoilu/lenkkeilysessiota kaupassa ja äidin luona, joten ajattelin, että sisätiloissa (vaikka sitten vain kaupassa ja kerrostalon käytävillä) ikävästi napsuvat nastakengät jätän kotiin. Ja sitten tietysti se yksi kohta Intiön kävelyreitin varrella oli liukas. Ihan hiton liukas. Vieläkin särkee päätä, vaikka olen jo ollut erinomaisella päivällisellä ja viiniäkin nauttinut.
Harvoin opettajaa kutsutaan kenenkään opiskelijan kotiin syömään. Minut oli väitösohjattava vaimonsa kanssa kutsunut. Jo ele on hieno, ja hirvivorschmack ei hevin unohdu. Opin paljon uutta.
Ja oli todella mukava istua valmiiseen pöytään, olla ihan vain vastaanottavana puolena. Ja onneksi oli nälkä. Pari tuntinen kameran kanssa ulkona oli taas hoidellut tämän asian kuntoon…
Lähettäisiköhän tuon kuvan YLEN sääkuviin?
Puistonpenkki.
Minun hautausmaa-kirjani talvikuvasetti täydentyi olennaisesti.
Satumetsältä näyttää.
Kahta kuormaa, marjoja ja lunta, pihlajat ei kanna —
niinhän sitä väitetään… Mutta kyllä kantaa. Ainakin tänä lumisena talvena.
Tnx God – selvisit (?) säikähdyksellä! Nuoret ja trimmatut luut eivät näemmä helposti murru.
Kommentoin harvoin kuviasi, sillä oma kuvauskompetenssini on tasoa ”… siitä punaisesta sensorinapista…” Nyt on pakko!
”Erilaisen lauantain” kuvista tuli OITIS mieleeni kaksi nimeä: (1) Ferdinand von Wright ja (2) Aimo Kanerva.
Tilhikuvasi on kuin von Wrightin pensselistä, ja kuuset kuin Kanervan kuusia, paljon nätimpiä vain (Kanervalla hätäisenoloisia korpikuusia).
Koko lauantaisarja on taidetta . Puistonpenkki suorastaan tyrmää – eteenpäin!
Satumetsää tosiaan!
Kovin ylisanoja nyt loihit lausumaan, Koivuseni. Tilhet kyllä joskus tuovat minunkin mieleen von Wrightin, mutta nämä otokseni eivät. Noista hautausmaan kuusirivistöistä kyllä pidän itsekin. Niistä photoshoppasin häiritsevät katulamput pois… 😉
Penkkikuvan pistin YLELLE ja Kalevaan, katsotaan ylittääkö julkaisukynnyksen. Lumikuvia kun on aika monilla muillakin.
En tainnut tömähdyksestäni ihan pelkällä säikähdyksellä selvitä: ei ole kuule luuni enää nuoret, saatikka trimmatut. Ei murtumia, mutta koko yläselkä, niska ja kaula ovat aika turtana, kipeänäkin. Mutta eiköhän tästä tokene.
Mirja, kiitos kaunis. 🙂