Eihän näistä nyt enää joulupöydän vinkeiksi taida olla, mutta onhan noita pyhiä tulossa vaikka ja kuinka …
Nyt kun kaupoissa on hyvin saatavilla erinomaista kalkkunaa, niin kannattaa tehdä – vaikka uudenvuoden juhlaan? – vitello tonnatoa. Italiassahan, tai siis ”oikeesti” se tehdään vasikasta, mutta tässä ohjeessa se tehdäänkin kalkkunasta. Minulla oli iso kahden ja puolen kilon valmiiksi suolattu ”juhlafile”-rulla, jonka lauantaina paistoin paistipussissa 200-asteessa niin kauan, että mittari näytti sisälämpötilaksi yli 80 astetta. Jäähdytin kunnolla. Ja illalla tein soosin, ja sen jälkeen kokosin ruoan. Eihän siitä saa kauniinnäköistä ei niin millään, mutta hyvää se oli. Tuosta annoksesta riitti meille viidelle eilen ja sitten vielä nuorille koteihinsa dogibagit ja meillekin tälle päivälle safka. Ohessa tarjosin munakoiso-tomaattivuokaa, riisiä, salaattia, jossa oli paljon tomaattia ja pähkinöitä.
Vitello tonnato – kalkkunasta
1 paistovalmis kalkkunapaisti tai kalkkunafilettä
1 purkki tonnikalaa öljyssä
1½ dl majoneesia
4 rkl kapriksia
4–5 anjovisfilettä
oliiviöljyä/kermaa
puolen sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
parmesan/grano padano -viipaleita
Paista kalkkunarulla tai file uunissa paistopussissa kypsäksi. Jäähdytä (vaikka yön yli). Sekoita tehosekoittimessa tonnikala, majoneesi, puolet kapriksista ja anjovisfileet. Purista puolikkaan sitruunan mehu kastikkeeseen. Notkista kastiketta vedellä, öljyllä tai kermalla. Levitä astian pohjalle kastiketta ja sitten ohueksi viipaleiksi leikattua kalkkunaa, viipaleiden päälle suolaa ja pippuria, ja taas kastiketta jne. Lopuksi päälle loput kaprikset ja juustolastut. Anna makujen tasaantua vaikka seuraavaan päivään.
Ja sitten jälkiruoaksi oli eilen piparkakkurahkaa.
1 prk sitruunarahkaa
1 prk vaniljaproteiinirahkaa
1 dl vispikermaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Vispaa ainekset, murustele mieluinen määrä pipareita vaahtoon ja annostele laseihin.
Ja tässä tulee harjoitusversio joulupavlovasta. Ihan tavallinen pavlova-pohja vaikka Valion ohjeen mukaan, sitten siihen maustettu kermavaahto päälle. Hedelmiä, marjoja mieltymysten mukaan, mutta jouluisen siitä tekevät taatelit (joita minulla ei vielä tuossa harjoitusversiossa ollut) ja rommiluumut.
Kuukausi sitten laitoin pussillisen luumuja lasipurkkiin, keittelin desin vettä ja sulattelin siihen desin sokeria. Sokeriliemeen sitten pari desiä Sailor Jerry -rommia, jota kesältä oli jäänyt mansikoiden marinoinnista. Ja liemi luumujen päälle. Pari kertaa olen luumuja hämmennellyt…
Ja niitä sitten siis pavlovan päälle. Ne ovat varmasti hyviä myös vaniljajäätelön kanssa, eikös voisikin olla?
Eilen leivon ensimmäisen leipomuksen ”Kinuskikissan helpot suosikit” -kirjasta. Puolukka-kookospiirakka. Pieni palanen puokkiin jo Pehtoorin kanssa syötiin äsken jälkkäriksi. Ihanan ”tiviä” oli tuo. Sellaista vähän lasehtinutta, vähän piparkakkutaikinan makuista, kerrassaan hyvää. Ohjeessa kehotettiin tarjoamaan kermavaahdon kanssa, varmasti niin teenkin sitten kun sitä oikein tarjolle, en vain maistiaisiksi, laitan.
Puolukka-kookospiirakka
200 g voita
2½ dl fariinisokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
200 g kermaviiliä (minulla ei ollut, laitoin rasvatonta, maustamatonta jukurttia, hyvin toimi)
4½ dl puolukoita
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Yhdistä kuivat aineet, ja slisää taikinaan vuorotellen kermaviilin/jukurtin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon puolukat, mutta säästä ½ dl taikinan päälle.
Levitä voideltuun vuokaan, ripottele loput puolukat pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa 35 minuuttia. Suojaa pinta jos alkaa tummua liikaa.
Näihin makeisiin kuviin ja tunnelmiin… nyt lähden jo kattamaan joulupöytää, joten leppoisia tuokioita toivottelen teille muillekin joulupuuhien parissa.
Tuosta puolukkapiirakasta ja joulukalenteri-kuvasta minulle tuli merkillinen assosiaatio LASTEN Rosvolauluun…
Milloinhan Valvira, Evira, kristillisdemokraatit, kieltävät tämän? Kaneli on pääkaupunkiseudun päiväkotilasten joulupuurosta jo kielletty, Ranskassa ei enää saa tehdä jouluseimiä yleisille paikoille, … Tästä huolimatta … Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä…
Taidan kyllä laittaa soimaan Kolme tenoria.
♪ ♫ ♫ ♪ ♪ ♪ ♫
– – –
vain leivän viemme, kaakun, niin ja kaljapullon jonkin.
No pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERI
Kiitos ”viime hetken (yllättävästä) jouluherkusta”, kolmesta lounaisten maiden viisaasta tenorista! Ääntä on ja laulu vaivatonta, etenkin Pavarottilla. Kunpa joku saisi pojat joskus laulamaan oikeita joululauluja: ”En etsi valtaa loistoa”, ”Sylvian joululaulu”, ”Varpunen jouluaamuna” yms.
Kannan korteni kekoon joululaulurintamalla. Kysymykseni kuuluu: Minkä (myös kolmen tenorin Wienin konsertissa esittämän) laulun kertosäkeestä on kyse seuraavassa:
”Čiuguzet, čiuguzet kiistah kilistäh
lunda purguou, tuuččuau, tuulou, kaplas rudizou.
Kreslazeh, kreslazeh nouskua matkuamah,
lumi al jallaksen oman pajon pajattau.
I katuhu on lämmä da vällü lämmittäü,
Hevon kabjat plaketetah, lunda tubruttau.
Čiuguzet, čiuguzet kiistah kilistäh,
lunda purguou, tuuččuau, tuulou, kaplas rudizou.”
Karjalankielinen Kulkuset? 🙂
Sitten mietin toistakin Karjalaan liittyvää juttua, tai ortodokseihin enemmänkin. Mikä ihme on se sana, jota ortodoksit käyttävät ”poisnukkuneista”, ”edesmenneistä”, — ”siirtyä yläilmaisiin”se ei ole! mutta jotain sellaista. 😉
Olisin halunnut käyttää sitä näiden kolmen tenorin yhteydessä; Pavarottihan nimittäin ei enää kuulu tähän trioon. On edesmennyt, joten toiveesi Sylvian joululaulusta Wienin joulukonsertissa tällä kokoonpanolla ei enää mahdollinen. Tästä huolimatta hyvää aatonaattoa.
(1) Oikein.
(2) Pavarotti on ”siirtynyt tuonilmaisiin.”
(3) Kiitos; hyvää aatonaattoa myös Rantapellonkujalle.