Ei ole ruuvit löysällä minulla, ei ainakaan yksi nimenomainen. Aamulla ruuvattiin yläleukaan uusi ruuvi. Implantin perusta on nyt siis paikallaan. Jo tutuksi käynyt hammaskirurgi kysyi, haluanko, että hän kertoo, mitä tekee, miten toimenpide etenee. Sanoin haluavani. On mukavampi tietää, mistä äänet, maut, joskus kivutkin (tänään ihan älyttämän hieno puudutus, eikä mitään kiputuntemuksia) johtuvat. Ja oppiipahan jotain. Mihin hammaslääkäri totesi, että minulla alkaa kyllä olla varsin monipuolinen käytännönkin tieto hammaslääketieteen perusteista, joten perusopintojen arvosana alkaa pian olla kasassa. 😉
Ruokavalio on nyt sitten vähän ”pehmeet touhuu”. Valion Luomu Kevytviili ja siinä pehmennetyt piparit (tästä on ollut ennenkin puhetta, – vähän tragiikkaakin siihen liittyi, ja aika mukava kakkuohjekin) ovat nyt mitä mainiointa einettä. Nyt ja usein muulloinkin. Jätski oli tietysti vielä parempaa, mutta tiukkana olin kaupassa, enkä ostanut. Ja sitten tietysti antibioottikuuri ja särkylääkkeitä. Mutta josko paranemisen tiellä jo olisin.
Uutta on myös Icebugit. Jo viime talvena aioin ne ostaa. Lainasin muutaman kerran Pehtoorilta, mutta omia en saanut hankituksi. Tänään ostin. On parina viikonloppuna ollut sellaiset lenkkikelit, että todellista hazardihommaa oli käveleskellä yhtään missään keskustan jalkakäytävien ulkopuolella. Kovin olivat hintavat tuollaiset, eivätkä järin stailit, mutta hengissäpysymistä edesauttanevat. Niin kuin heijastimetkin! Miksi ihmiset eivät käytä heijastimia? Näillä keleillä on ihan mahdoton nähdä mustiin pukeutuneita, teiden yli ja reunoissa kulkevia jalankulkijoita!
Sitten olen etsinyt uusia reseptejä jouluruokia varten. Erityisesti haluaisin jonkin uuden joululeivän: saaristolaisleipää ja joululimppua teen joka tapauksessa, ehkä toscanalaisen juhlaleivänkin, mutta jonkun uuden haluaisin kokeilla. Ja muutenkin jotain uutta kaiken perinteisen lisäksi. Vielä ei ole löytynyt… Olisiko vinkkiä?
Kalenteriluukun kuva Maija Paavilaisen kirjasta ”Tonttujoukko silloin varpahillaan”.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tullet huomaamaan että olet juuri tehnyt yhden parhaimmista ostospäätöksistäsi! 😉 Icebugit ovat oikeasti maailman paras keksintö. Eikä se hintakaan kovin paha ole, ovat nimittäin melko lailla kestävää sorttia. Minullakin ovat jokapäiväisessä käytössä kestäneet jo useamman talven vaikka kilometrejä kertyy välillä aika haastavissakin oloissa, tosin parejakin on kertynyt muutamia. Tällaisille tappokeleille vähän keveämpi malli ja talven kunnon pakkasiin ja pakkautuneelle lumelle saapasversiot. Ovat vielä lämpimätkin.
Icebugit tulevat huomattavasti halvemmiksi kuin kaatuminen ja loukkaantuminen. Meillä on käytetty jo viidettä talvea Icebugeja, eikä minusta nuo niin pahannäköiset ole, vai liekö jo silmä tottunut.
Erja ja Marja, hyvä kuulla etten ole mitään turhuuksia ostanut. Pito ja lämpö ovatkin paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö, eikä ne tosiaan ole edes rumat. 😉
ICEBUG – selvästi ´höntsikän´/hyönteisen nimi! (bug = ´ötökkä´, lude)
Lähteeni kertoo, että icebug (ice crawler) on yleisnimi Grylloblattidae -heimon siivettömille, korkealla vuoristojen jäätikköalueilla eläville, pihtihäntää muistuttaville hyönteisille. Icebugit viihtyvät parhaimmin kylmässä, +1…+4 ⁰C:n lämpötilassa.
Varsin sopiva nimi siis! Mutta: miksi minä landepaukku en ollut aiemmin kuullut niistä mitään? Mistä meitä tynnyrissä kasvaneita tyyppejä tänne cityn syrjäkylille oikein siunautuu?!
Maantieteilijä sanoisi, että innovaatioiden diffuusio ON hidas (ks. Rogers, Everett M. (2003) [1962]: Diffusion of Innovations. 5. edition. Free Press, New York).
”Diffuusio on viestintäprosessi, jossa tieto innovaatiosta leviää sosiaalisen systeemin jäsenille tiettyjen kanavien kautta ja tietyn ajan kuluessa. Innovaatiota ei oteta käyttöön välittömästi, kun siitä saadaan tieto, ei edes silloin, kun se voi tarjota aivan ilmeisiä etuja ja hyötyjä.”
Entäpä jos jalkinetyypille olisi annettu suomalainen nimi?
ICEBUG = jäälude
ICE CRAWLER = jäämönkijä
GRYLLOBLATTID = sirkkatorakka
Viiliä ja pipareita, miten tämä juttu on voinut mennä minulta ohi?! Tai no, ehkä hyvinkin, lapsi kun on ollut näemmä kuukauden ikäinen tuon alkuperäisen postauksen aikaan 😉 Tuota on melkein pakko testata, koska se vaikuttaa kuuluvan samaan kategoriaan kuin herkku nimeltä näkkäri-kaakao. Parasta, mitä lapsena saatoin iltapalaksi pyytää, oli näkkäri ja kaakao: kylmää maitokaakaota, jossa uitetaan voideltua näkkäriä. En oikeastaan tiedä, kuka on tämän uittamisruoan minulle opettanut, ehkäpä isoveljeni. Taktiikka on siis tämä: upotetaan puolet näkkäristä kaakaoon, mutustellaan pehmennyt leipä, upotetaan loput ja se, mitä ei voi uittaa, pudotetaan kuppiin ja ongitaan lusikalla suuhun. Syön näkkäri-kaakaota joskus vieläkin 😀
Pakko vielä lisätä, että opiskeluaikojen kämppiksellä, nykyisellä ystävälläni ja kummipoikani äidillä oli vähän samantapainen lapsuusherkku: ranskanleipä voilla ja juustolla dipataan kuumaan maitokaakaoon. Sekin oli hyvää 😀
Parahin, jäämönkijöiden heimoon piakkoin lukeutuva Koivu. Olen hyvin iloinen että tämä tietty kanava (Tuulestatemmattua) on onnistunut tämän sosiaalisen systeemin jäsenille (blogini lukijat, ml. myös ”landepaukut”) välittämään tiedon uudesta innovaatiosta, ja soisin että diffuusion sääntöjä rikkoisit ja ottaisit sinäkin jääluteet käyttöön välittömästi. 😀
Katri, alkuperäinen postaus on jo vuodelta 2009, jolloin et tainnut vielä kuulua lukijakuntaan?
Näkkäri-kaakaosta en ole kuullutkaan, mutta tuo kämppiksesi ranskis-kaakao oli tuttu juttu. Ei kylläkään erityisen paljon harrastettu. Juustoranskis juustoranskiksena ja (Ögon-) kaakaomukillinen sen ohessa.
Ja vielä tuossa vuoden 2009 viili-pipari-postauksessa on tosiaan ”joulukakun” ohjekin. Innokkaana leipojana sinun ehkä kannattaisi kokeilla?
Joka tapauksessa viili-pipari-juttu on must. 😉