Eilen illalla revontulia oli vähän, niitä kymmenen jälkeen iltasella koetin kuvailla, vaatimattomia olivat … siinä odotellessa taivaantulien näkymistä kuvailin puita, kauniita, pakkasen kuorruttamia puita, mökin pihapiirissä.
Tyärkin tuli välillä kaveriksi pihalle pomppimaan – kylmää loitolla pitääkseen hyppi ja heilui. 😉 Ihan älyttömän järkevän näköistä: toinen kulkee puiden juurilla, kamera vaivaiskoivuissa kiinni, jalusta ja lamppu apuna ja toinen hyppii ja pomppii mökkipihassa tähyillen taivaalle.
Alkuillasta oli katseltu Netflixiltä sarjaa nimeltä House of Cards. Esikoinen on siihen koukuttunut, ja vetäisi sitten meidätkin mukaansa. Nyt on sitten minunkin, telkkaria katsomattoman, varmaan kotiin Netflix laitettava. 😉
Puolilta öin telkkari kiinni ja kirjat sivuun! JA TÄNÄ AAMUNA HERÄTTIIN KYMMENELTÄ!! KYMMENELTÄ. Minä en koskaan nuku niin kauan. En vaikka olisi oltu juhlissa tai meillä ollut vieraita myöhään yöhön. En vaikka olisin sairas tai vaikka mikä. Mutta tänään nukuin. Jos on ollut päivät ihan sekaisin, niin nyt on vuorokaudenajatkin!
Pakkasen ollessa ”vain” noin -15 C ulkoilimme ja urheilimme kukin tahoillamme, tavallamme.
Safkaksi tein punikkitatticrepsejä ja fetasalaattia, jälkkäriksikin lettuja ja lisäksi hilloja ja pistaasitahna-jukurtticremeä. Olisiko siinä vaikka vinkki uudenvuodenaaton illanistujaisten menuksi? Punikkitattitäytteen voi tietty vaihtaa mieleisekseen. Yksi variaatio ja hyvä crepes-ohje täällä. Siellä on ohje myös hilloffeeseen. Suosittelen.
Ja uudenvuodenherkkuja voivat olla lapaksetkin? Lappilaisista tapaksista tein viime vuonna pitkän postauksen; olisiko niistä joku hyvä?
Sitten lauantaina löysimme Saariselän Alkosta tällaisen mukavan uuden tuttavuuden. Eteläitalialainen Pipoli, joka on tehty vähemmän tunnetusta Aglianico-rypäleestä, on miellyttävä, pehmeä, olematta mitäänsanomaton. Siitä maistuu lämpö, se on hedelmäinen, ryhdikäs ja kaiken kaikkiaan hyvä 12 euron viini.
