Kotipihalla kilometritolppa näyttää matkan Roomaan ja mökille. Tapaninpäivän ajelun matka nuo 480 km, ei siis Roomaan.
Paljon oli liikennettä. Matka tuntui pitkältä, – ehkä siksikin, että olin niin odottanut pääsyä tänne. Elo-syyskuun vaihteessa olen ollut viimeksi. Ihan kuin en olisi enää malttanut muutamaa tuntia odottaa.
Matkalla nähtiin aurinkokin, puolelta päivin se oli yhtä korkealla kuin juhannuksena puolilta öin. Haloakin taisi olla, mutta vauhdista kännykameralla ei paljon tallenneltu…
Rieskapaikassa kahvilla, Sodankylässä kaupassa, ja iltapäivällä lumisella Hangasojalla. Koskaan ennen ei mökin edessä oleva koivu ole taipunut tykystä, lumesta, pakkasesta.
Kovin kylmähän täällä, vähän turhan kylmä. Mutta mökissä on lämmintä.
Ja seuraakin meillä on. Nuoripari ei päässyt, työt odottavat maanantaina.
Mutta tytär on.
Matkalla ja täällä on todennut useampaan kertaan, että maailmanlaidalla ollaan. Maiseman vaihdos viiden miljoonan asukkaan Meksikon Monterreystä Suomen Lappiin ei merkitse vain 50 asteen lämpötilaeroa.