Varhain töihin.
Varhain lounas (oliko siinä omatekoisessa tonnikalasalaatissa sittenkin jokin yli-ikäinen tuote?)
Siinä välissä Finnavian sivulla surffailua: New Yorkin lennon laskeutuminen Helsinkiin kiinnosti kovin. Ja tasan klo 9.00 Esikoiselta tuli viesti ”Huomenta, Suomi!”
Jee! Lapsi on Suomessa! Helpotushan se.
Työpäivä touhutessa. Myöhässä hoksasin muutamien asioiden olevan.
Hommasin kaikenmoista. Ja tänä vuonna tuntuu kandilaisilla olevan mitä merkillisimpiä kiinnostuksen kohteita; palannen niihin kevätlukukauden puolella.
Töistä suoraan kampaajalle, sieltä suoraan ompelijalle, sieltä suoraan paistinkääntäjien ”Jouluiseen tuokioon”. Alla ja kalenterikuvassa sieltä kuvia. Koko poppoo olimme yhtä mieltä, että onneksi ei ollut tarjolla glögiä eikä jouluruokia.
Kuka tietää, mikä oululainen ravintola?
Enhän muuten olisi mennyt, mutta tiedottajan/kuvaajan on osalllistuttava…. 😉 Noh, ei ollut kärsimys. Iltapala parhaasta päästä.
Parituntinen vierähti nopeasti. Hyvässä seurassa. Ja kyllä minä annan arvoa sille, että vieressäni istui viime torstain Lasaretin päivällisen tehnyt keittiömestari, joka kertoi, miten kehumani punasipuli (ks. täältä) oli tehty. Ei ollutkaan kyse hillokeesta vain marinoinnista. Hän kertoi myös, että Pohjois-Pohjanmaan keittiömestareiden joulumyyjäiset (joissa TODELLAKIN kannattaa käydä) ovat 20.12. OSAOlla Myllytullissa. Heti aamusta sinne on mentävä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERI
”Hej tomtegubbar (och -gummor) slå i glasen…” Olemme tasoissa. Minun ensimmäinen (ja vuoden viimeinen) pikkujouluni oli 28.11.
Saivarrusgeenini aktivoitui – pyydän anteeksi. On todellakin tullut tavaksi sanoa ”pikkujoulut”, vaikka tarkoitetaan yhtä tapahtumaa. ”Olipa hyvät pippalot!” Siinäkin on monikkomuoto. Ehkä´pippalo´ -tyyppiset pirskeet vaativat monikkoa?
Miten olisi seuraava: Nyt on tulossa taas juhlalliset ”Itsenäisyyspäivät” (!?)
Oma pikkuJOULUNI. Erään kielisukulaisiksi väitetyn kansan ystävyysseuran tilaisuus. Viihtyisä (?) lähiöravintola, kaukana gurmeesta. Ehdin siemaista yhden valkoviinin (kahdesta tarjolla olleesta sortista), ja halutessani siirtyä punaviiniin sain kuulla, että ”..se oli loppunut..”
”Kuka tietää, mikä oululainen ravintola?”
Nem tudom; tiedän vain, että se ei ole ”Göreme” Höyhtyän ostarilla.
Olisitko Zakuskassa ollut??? Ainakin värimaailma sopisi….
Aivan oikein ”se ei ollut Göreme” vaan oli Zakuska. Siellä on kyllä ihan omanlaisensa tunnelma. Ja siellä olisi haluttaessa puna- ja valkoviinejä varmastikin riittänyt jos olisi halunnut.
Pikkujoulut, voisiko liittyä siihen että ”pieniä jouluja” voi todellakin olla monet. Niin kuin minullakin näyttää taas tänäkin vuonna olevan.
Oppineen väen ”pikkujouluista” käytetään kyllä nimitystä ”virkistysiltapäivä”. Ja se on tänään. 😉
Reija, hienoja kuvia taas. Korjauksena keittiömestarien myyjäisiin, ne ovat siinä vanhalla ammattikoululla, mikä lie nimi nykyisin, siellä missä oltiin äyriäiskursseilla.
Ja tosiaan , kannattaa olla ajoissa.
Anna, kiitos ja hyvä kun korjasit, olin siis saanut väärää tietoa, mutta keittiömestareiden sivulla
http://www.ppkeittiomestarit.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=404:joulumyyjaiset-2014&catid=147:ajankohtaista&Itemid=1050
on tosiaan tieto että OSAOlla Myllytullissa. Korjaanpa tuonne tekstiinkin.