Maanantaiaamuna Helsingissä. Ei töitä täällä, eikä museotkaan auki, joten päivä ihan humputtelulle.
No mutta ensin, aamulla (klo 9 !!!!), hotellin aamiaiselle. Hyvä oli Glo Artin ”Linnankellarin” breakfast.
Sitten kohti keskustaa: tavoitteita tasan yksi!
Duffeli.
Kiertelimme keskustassa: Stocka, Max Mara, Mulberry, Kluuvi Center, Kämpin Galleria (jonka Kapteenskasta löysin vakosammarit!). Pikku putiikkeja ja keskustan Centereitä. Hyvä ilma tepastella.
Poikkesimme myös vanhaan Kauppahalliin, joka oli remontin jälkeen entistäkin viehättävämpi.
Maanantaina aamupäivällä siellä ei varsinaisesti ruuhkaa. Niin kuin ei missään muuallakaan.
Takaisin, uudelleen sovittamaan sitä ensimmäisenä sovittamaani: nyt minulla on harmaa, ihana, retro duffeli. Ja vakosammarit. Olen ihan 60-lukulainen. Mutta tänään musiikki-nostalgia vie 1970-luvulle: Good Bye Yellow Brick Road –40-vuotisjuhlakiertue.
Minä ostin ko. tupla-älppärin rippikoulukesänäni, jolloin olin palannut kielikurssilta Bournemouthista.
Ja pian lähden mieheni kanssa ensin syömään, jos löydämme yhdenkään maanantai-illansuussa avoinna olevan hyvän ravintolan. Muru, Pastis, Sinne, Farang, – kaikki mitä olimme ajatelleet – ovat maanantaisin kiinni. Mutta me lähdemme etsimään, varmasti jonkun löydämme. Jahka saamme syödyksi suuntaamme Hartwall-areenalle, jossa en ole muuten koskaan käynyt ja jonne olen hankkinut liput jo helmikuussa.
Sir Elton esiintynee alkaen noin klo 21.00!
Sir Eltonin musiikki on popmusiikkia, isn’t it? Ja ”Keltatiilitie” tuli hankittua JO rippikouluiässä. Hmm…
Iltapäivällä satuin kuulemaan (ja näkemään), kun Arto Nyberg haastatteli esseisti Antti Nyleniä. Aiheena viikon kuluttua Finlandia-talossa konsertoiva brittitähti Morrissey. Nylen kertoi, että hänestä tuli fanaattinen Morrissey-fani 14 vuoden (siis rippikoulu-) iässä.
Morrissey -analyysien ohessa kuultiin Nylenin ajatuksia popmusiikista yleensä, ja esim. poppareihin faniutumisesta: ”Popmusiikki luo ihmisiä. ”Popmusiikki tekee ihmistyypin.”
Tulkitsen Nylenin teeseihin tukeutuen, että nuoruudessanne Sir Eltonin musiikkiin tapahtunut ”leimautuminen” on osaltaan luonut Teistä, parahin RS, sen retrohenkisen mikrohistorioitsijan, konossöörin, rotissöörin ym. ym., jollaisena minulla on kunnia Teidät tuntea. Verdad?
Olen NÄHNYT yhden ”Yellow Brick Roadin”; Bulgariassa, Sofian keskustassa.
”Popmusiikki tekee ihmistyypin.” Ja Elton Johnin fanittaminen olisi tehnyt minsta retrohenkisen rotissöörin? Miksei, mutta onkohan vähän suoraviivaista päättelyä? 😉
Mitenkäs kun minä fanitin teinivuosina myös Tapani Kansaa, Moody Bluesia, Abbaa ja Hectoria, mm.? Oikeasti en ole erityinen musiikkiharrastaja ollut koskaan. Tosin Hectoria ja Eltonia olen seurannut ja kuunnellut kaikki nämä vuosikymmenet, heidän levyjään ostanut ja nyt molempien konserteissakin jo käynyt. 😉
Niin tai näin, vielä olen konsertin tunnelmassa; kuuluisi kai sanoa ”ihan liekeissä”.
Helsinki-Vantaalla jo – matkalla töihin Ouluun. 😉
Myönnetään, myönnetään! Tiedän, että minulla on taipumusta kärjistyksiin ja ajatusten oikopolkuihin. Varsin usein myös kommentoin asian vierestä.
Mutta Luoja paratkoon! Olen sangen vakuuttunut, ettei Tapani Kansa enempää kuin Abbakaan ole Teidän ”ihmistyyppiänne tehnyt”.
Tämä helpotti. 😀
Kommentoit asian vierestä? No enpä tiedä… Ja ainakaan ei haittaa. Usein saat kommenteillasi juttuihini jonkun asian, ettei ole pelkkää monologista höpötystä nämä Temmatun sivut.