Promenadi Huwisaarilla

Ehkä olisi kannattanut katsoa säätiedotus ja kenties sadetutkaa tähyillä ennen kuin töiden jälkeen pakkasin kameralaukun ja suuntasin kohti Ainolan puistoa ja ”Valoa Oulu” -tapahtumaa.

Kun aloitin ”Promenadin Huwisaarilla”, kosteita lumihiutaleita tuli vain vähän, mutta tunnin jälkeen kuvaaminen alkoi käydä jo aika toivottomaksi, kun räntä kasteli silmälasit, kameran ja kamppeetkin. Eikä hanget todellakaan pakkasessa kimmeltäneet kuten viime vuonna vastaavassa häppeningissä teki.

Hupisaarten puistoalue on 1700-luvulta asti ollut oululaisille viljelyn, seurustelun, terveyden ja leikin paikka.

Tarja Ervastin ympäristötaideteos vie kulkijat maisemaan, jota hallitsevat valaistut kuusivanhukset, koivukujat ja veteen heijastuvat kaarisillat.

Kuvat suurenevat klikkaamalla!

 Lyhtyjä ja eläinhahmoja kuvailin… ja sade yltyi.

Lyhtyjä on tehty kouluissa ja niiden tekoon on koulutustakin tämän valofestivaalin aikana.

Mukava oli kierrellä. Tällaisista festareista pidän.  Ehkä parhaat otokset säästän joulukuun postauksiin ja joulukalenteriin, ainakaan vielä tuolta ei joulukorttikuvaa lähtenyt. En pidä ollenkaan mahdottomana että loppuviikosta menisin uudestaan, esimerkiksi kasvihuoneissa oleva ”varjoesitys” olisi mukava nähdä. Ja torstaina valolinna.

Ainolan leikkipuistokin oli saanut osansa valoista ja lapsilla tuntui olevan tavallistakin riemullisempaa telmuta puistossa.

Viimeiseksi kiersin vielä Kasarmintien toiselle puolen. Åströmin nahkatehtaan, entisen historian laitoksen ja siis 1980-luvun työpaikkani (ennen Linnanmaalle muuttoa) ja nykyisen Tietomaan yhteydessä on vanha vesitorni, joka sekin on saanut valoa! Tässä kuvassa räntähiutaleet oikeastaan ovat hyväksi.