Isänpäivän aattona

Jos lauantaina (lauantaikin!) aamuna herää kuudelta, ehtii paljon.

Mikä ihmeen sisustusinto nyt oikein on iskenyt? Minähän en kalusteiden, mattojen, kukkien paikkoja juuri vaihda – yleensä. Kun kerran jotain on hankittu, se pidetään. Sille on paikka ja siinä pysyy. Ei nytkään mitään huonekalujen roudaamisia, mutta liinoja ja lamppuja, kynttilöitä ja niitä harvoja koriste-esineitä vaihdeltu. Merkillistä.

Muutoin sellainen isänpäivän aaton -meininki olemassa: haudalla, appea heippaamassa ja poika kihlattunsa kanssa syömässä. Olihan muuten jotensakin erinomaista hirvipataa. Ja mitä se vaati? Hirvenpaistikimpaleen lisäksi voita ja öljyä, lorauksen punaviiniä, fondinapin, tomaattimursketta, riistamaustetta, rosmariinia, laakerinlehden, pippuria ja suolaa, pari porkkanaa, pienen lantun ja yhden palsternakan. Ja kolme tuntia leivinuunin lämmössä. Halloween-kurpitsan pistin senkin palasiksi ja toiseen pataan. Cross-kitcheniä? Jep, jep. Yksinkertaista ja hyvää.

Pihallekin laittelin pikku-katajia, pikkuvaloja, kaikkea sellaista – – – ja kuuntelin musiikkia. iPodilta lenkillä, autossa tallennuksista, Festassa CD:ltä ruokaa tehdessä ja nyt Youtubesta!  Ja koko päivän vain yhtä artistia! Fiilistellen, odotellen.  http://youtu.be/B93Tir6l5FA Nyt Berliinin muurin sortumisen vuosipäivän aattona tämä tuntuu soivan ihan erityisen hyvin:  Nikita