Sunnuntai-iltapäivän parituntinen Helsingissä Hietaniemen hautausmailla – vain muutamilla niistä. Juutalaisella, Suomen kaartin hautausmaalla ja islamilaisella jäi kokonaan käymättä. Joskus toiste sitten. Haluan sinne uudelleen, päiväksi. Jonakin alkusyksyn päivänä menen sinne, otan eväät ja järkkärin, karttoja ja tietoa mukaani.
Tällä kerralla kävelimme päämäärättömästi, emme osanneet mitään erityistä edes etsiä. Vain muutamia otoksia otin kompaktikameralla…
Ortodoksi-hautausmaalla Pyhän Eliaan kappelin
lähellä on venäläisen kenraalin Vasili Aleksandrovitš Babtšenkon rakennuttama kappeli (kuva alla). Tarina kertoo, että
eläkkeellä Babtšenko muutti Helsinkiin ja rakastui nuoreen kuvankauniiseen Tatjana Petrovnaan. He menivät naimisiin, mutta pian Tatjana Babtšenko ihastui nuoreen upseeriin. Tatjana ei kuitenkaan halunnut olla uskoton vanhalle kenraalille, vaan ratkaisi ristiriidan juomalla myrkkyä vuonna 1894 vain 24-vuotiaana. (Juhani Seppovaara, Elävä hiljaisuus. Hietanieman hautausmailla, 113.)
Kenraali pystytti vaimolleen kappelin, jossa vietti usein aikaansa. Siellä on edelleen kuva Tatjanasta ja alla teksti ”Nuku rauhassa rakkaani”. Myös kenraali on haudattu tuohon kappeliin.
Ortodoksi-hautausmaalla on – luonnollisesti – paljon autonomian ajan venäläisen sotaväen ja kauppiassukujen hautoja..
Vain tovin siellä kuljimme, ja siirryimme isolle luterilaiselle hautausmaalle, jonka uurnalehdot, sankarihaudat, valtiomiesten haudat ja ”tuhkalehdot/sirottelualueet” kiertelemme.
Muutamia uusia, erikoisia nimiäkin sattui silmiin: Aagot ja Naina nyt ainakin.
Kannattaa käydä.
(PS. Klikkaa F5 tai päivitä sivu muutoin; blogin taustankin vaihdoin bannerin kanssa yhtäaikaa.)
Me kävimme tuolla kävelemässä alkusyksystä ja tosiaankin siellä olisi näkemistä päiväksi jos toiseksikin. Taiteilijoiden kukkulalla kannattaa ainakin käydä.
Laura, hienoa että harrastuneisuutta on. 😉
Taiteilijoiden kukkulalla ei käyty. Sellainen läpikävely se oli… Kuten sanottu: haluan uudelleen.
Syksy on näemmä suosinut hautausmaabongausta. Itse vierailin Hietaniemessä ensimmäistä kertaa eläissäni 13.9. tänä syksynä. Hätäinen vierailu erääseen pakkoluovutettuun maakuntaamme jääneiden vainajien muistomerkillä.Tie muistomerkille kulki taiteilijamäen sivuitse. Ella Eronen, Akseli G.-K. ja Alvar Aalto jäivät mieleen.
Sinäkin, Koivuseni! 😉 ”Hautausmaat tukevat elämää” kuten Naantalin hautausmaan portin vieress’ lukee. Ja ne kertovat elämästä, jos kohta myös kuolemasta.
Kesällä kun etsimme Saran lukaalia lähialueella, GPS ohjasi samaiselle hautuumaalle ja sanoi: olet perillä. Ei, ei vielä huusimme Irenen kanssa. En ole koskaan käynyt siellä, jos olen lähistöllä, tulen kaveriksesi.
Olipas GPS:ltä melkoinen moka!
Olisikin todella kiva mennä kaksistaan päiväksi kameroinemme ja eväiden kanssa Hietalahteen.