Olemme lentäneet Helsinkiin, jossa on lämmin. Iltapäivällä +9 C. Asumme Glo Art -hotellissa Lönnrotinkadulla. Ennenkokematon, historian havinaa, kansallisromanttista jykevyyttä fasadissa, sisällä taidetta ja designea. Ja ihan samaan hintaan yöpyminen kuin olisi Socikella tai Holiday Innissä ollut.
Kunhan hotellille majoituimme, lähdimme saman tien ulos. Kulttuuririentoihin, shoppaamaan? Nope! Lähdimme kohti hautausmaita. Sumuinen sunnuntai-iltapäivä oli mitä mainioin sää lähteä kohti Hietaniemen hautausmaata. Ettei ole tavallista lentää pääkaupunkiin ja lähteä sitten iltapäiväkävelylle kiertelemään hautausmaita? Ei, ei ole tavallista, mutta vihdoin pääsin.
Ja aika äkkiä tajusin, että tarvitsen joskus kokonaisen päivän näillä kävelemiseen ja kuvaamiseen (nyt kuvien purkamisessa ongelmia… Vain pikku-Make mukana.).
Voi, noita kuvia on paljon, mutta nyt eivät vain aukea. 🙁
Eivätkä aukea ne kuvat, joita otin kun olimme syömässä. Mikäkö ravintola? Ei mikään. Saimme mennä ystävien luo. Ja voi sitä ruoan määrää, viinien laatua (Philippe Rothschild 1995!!)! Mustajuurikeittoa, karitsankaretta ja kuskusia, juustoja ja jälkkäriksi vielä kinuski-vadelmakakkua. Ja näistä kaikista yli ylsi seura. Vuosikymmenien ystävyys ei lopu muutamaan sataan kilometriin välissä.
Hieno sunnuntai.
Kuinka kiehtovaa elämänne onkaan, Mme RS!
Lienette selvittänyt, keitä ovat valkoisten (slaavilaisten/venäläisten) ortodoksiristien alla uinuvat? Espoon suunnan bussimatkustajan huomion ne vangitsevat aina cityyn tultaessa. Arvaukseni: autonomia-ajan venäläistä sotaväkeä.
Philippe Rothschild? Nimen nähtyäni riensin oitis (tyhjien) pullotallenteitteni pariin. Tallella olivat: Château Mouton Baronne Philippe (en hommage à Pauline Baronne Philippe de Rothschild) 1983 ja 1985. Oliko pöydässänne juuri tämä viini? Rothschildin pullojen etiketeistä kun löytyy monia variaatioita.
Jospa viininne olikin Château Mouton Rothschild? Siinä tapauksessa ystävänne täytyy olla Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos.
Koivu hyvä, elämä on kyllä enimmäkseen aika kiehtovaa. 😉 Eilen jäi parituntisella hautausmaiden läpikululla niin paljon kysymyksiä, etsin vielä vastauksia ja palailen asiaan kotoa käsin.
Ystävät olivat saaneet aika päiviä sitten lahjaksi tämän: baron philippe de rothschild chateau d’armailhac 1995. Meillä oli ilo ja elämys olla läsnä kun se avattiin – pienen pelon kanssa, etttä olisiko jo yli-ikäinen. Mutta ei ollut, toisaalta ei ehkä enää olisi toista kahtakymmentä vuotta säilynyt.
Kuulostaa kivalta reissulta – toivottavasti kuvaongelma ratkeaa.
Mutta kappas vaan, sunnuntaina sattui niin, että mekin kävimme hautausmaaretkellä, nimittäin Wreden kappelilla. Kaunista oli, ja folkloreen osallistuin istahtamalla sille rautapenkille, jolle Mathilda Wreden kummitus istahtaa kuulemma pian seuraksi. (Toki teki kamera siinä kohtaa topin meilläkin.) Hyvällä viinillä tai ilman, on sitä laatuaikaa sentään marraskuussakin, vaikka vähän hämärtää.
Kuulostaapa sinullakin olleen mukava hautausmaaretki. Wreden kappelilla en ole tainnut koskaan käydäkään.
Kyllä marraskuussakin on laatuaikaa. Nyt on ollut pari vuorokautta ihan todella hienoja päiviä, iltoja…