Tiistai oli Juniorin päivä. Tulihan siitä taas erilainen kuin edellisistä.
Aamulla taksilla naapurikylä Fornalutxiiin, joka on alhaalla laaksossa, vuorten keskellä. Tavattoman viehättävä kylä olikin. Pieni ja kivinen. 🙂
Sieltä kohtuullisen topakka reilun tunnin nousu, tasatahtia auringon kanssa, vuoren rinteeseen näköalapaikalle Mirador de des Barques. Virvokkeiden aika.
Ja paluumatkalle kohti Solleria. Oliivilehtoja ja kivisiä polkuja riitti. Maaseudun rauhaa, lampaiden kellojen kilkatusta, linnun laulua, maatalojen pihalla pensaita ja puita, yhdellä laaja mehi- ja kaktuskasvien hieno puutarha, jonka vierustaa pääsi kävelemään. Pengerrettyjä rinteitä ja kylätiepätkiä. Ruskareissuhan tästäkin sitten tuli. 🙂
Mitä nämä? Näyttävät tammenterhoilta, mutta pensas jossa kasvavat ovat ihan erilaisia kuin tammet.
Patikka päättyi Sólleriin puolikahden kieppeissä. Neljä tuntia oli taas vaellettu ja oli lounaan aika. pastaa ja salaatteja. Sitten taas taksilla asfalttipätkä (5 km) takaisin Portaan.
Iltapäivän lopullla vuokrasimme tunniksi neljän hengen polkulaitteen ja lähdimme merille”. Pojat polki, me saimme Miniän kanssa istua takapenkillä ja kuvailla. Uitiinkin. Merivesi lahdenpoukamassa lämmintä ja suolaista. Kyllä oli mukava uida. Pitää joku päivä vuorilta palatessa mennäkin biitsille eikä altaalle. Jos sää enää suosii.. vähän viilenevää on kyllä luvannut.
Tämän postauksen ylimmäisessä kuvassa näkyvällä lahdella ajeltiin. Ja sitten päivän päätteeksi mentiin kuvan keskellä näkyvän majakan juurelle syömään. Ravintola Es Faro oli hieno valkoisten pöytäliinojen kalaravintola (teen kotona erillisen ruokapostauksen tämän viikon makumuistoista), josta huikeat näkymät pimenevään Välimeren iltaan.
Kuvan yläreunssa, melkein keskellä näkyy valopiste: siellä oli se Miradores, jossa aamulla otin ensimmäisen kuvan ja jossa oltiin tauolla. Merenlahti oli tullut kierretyksi.
Kuvat postaukseen täällä KLIKS
Kovin on kaunista ja tyystin toisenlaista kuin meillä hyisen Perämeren kainalossa! 6 – 8 kk sinnittelyn jälkeen leppeät tuulet EHKÄ puhaltavat täälläkin; lempeistä laaksoista täällä ’kytösavun aukeilla mailla’ on turha haaveilla.
Sieni? Tämän mallisiin valkoisiin sieniin on viisainta suhtautua varoen, Amanita -sukuun kun oksastuu myös kuolettavan myrkyllinen valkokärpässieni. (Tämä on kyllä jokin muu.)
Tammenterhot? Eiköhän kyseessä ole rautatammi, Quercus ilex, joka kasvaa kotoperäisenä Välimeren maissa, myös Mallorcalla.
Kaunista on. Ja sää on meitä suosinut.
Patikkareitillä oleviin sieniin emme ole koskeneet, ravintoloissa monenlaisia kyllä maisteltu. Ja rautatammi? nevöhöörd. Nyt tiedämme. Kiitos.