Painajaisia, painajaisia, joissa näen painajaisia. Niiden jälkeen vaikea nukkua. Ja yön unien ja valvottujen tuntien tunnelma jätti jälkensä, varjonsa koko päivään. Sellaine olo, että olen elokuvassa, jossa on ankea, syksyinen, vuosisatojen takainen kaupunkielämämaisema. Lyhtyjä, viemärittömiä katuja, hämärää, kolkkoa ja kosteaa. Uuh, ei hyvä.
Valon toi kandiseminaari, jossa älyllistä keskustelua nuorten kanssa. Ja ehkä se väsy teki, että olin rauhallinen. Olisinpa aina. Osaisinpa puhua vakaasti ja rauhallisesti. Tekeekö se tämä ikäkin. Ehkä dekaanin kanssa aamulla käymämme keskustelukin vakautti sanomisiani.
Sitten töissä on menossa sellainen homma, joka hieman haittaa keskittymistä. Ilmastoinkanavien putsaukset, eristeiden vaihdot ja jotain, – ISO hässäkkä joka tapauksessa. Mielenkiintoista, että se tehdään nyt. Tilat, jossa me ollaan, on valmistuneet 1991, jotta yli 20 vuotta vanhat ovat. Ja ainakin 10 vuotta on erilaisissa kyselyissä ja työterveyden raporteissa ollut esillä, että huoneilmasta johtuvia silmä- ja muita allergiaoireita henkilöstöllä on. Muutamat joutuvat työskentelemään irrallaan omasta yksiköstään, laitoksestaan, jossain toisella puolella Linnanmaata, allergiaoireiden vuoksi. Minä en ole ainoa, joka syön työvuoden aikana jotensakin säännöllisesti Xyzalia. Viime keväänä ja kesällä tehdyissä mittauksissa (uusi lafka teki ne) todettiin, että jotain lasivillamaista kanavista huoneilmaan tulee… No nyt – vihdoin – tehdään uusimisia, ja puhallus ja pauke on välillä neuvonpitoja vaikeuttavaa. Mutta kyllä tuollaista viikon sietää jos vastalahjaksi saadaan puhdas sisäilma.
Muutakin uutta kuin hengitysilma on töissä tulossa: toisen professuurin asiantuntijalausunnot ovat tulleet! Saapa nähdä. Pitkän prosessin (vrt. täällä) ratkaisu alkaa olla jo lähellä, tiedä vaikka vuoden vaihteessa meillä olisi toinen uusi proffa oppiaineessa. Sehän olisi vallan mainiota.
