Jo ennen neljää olimme hereillä, ja hyvissä ajoin valmiina lähtemään lennolle. Nuoretkin, mutta sitten pieni haveri, vahinko. Miniällä putosi kihlasormus hotellihuoneen pöydässä olevan johtokotelon lokeroon, jumiin, tavoittamattomaan, poissaamattomaan paikkaan. Jo hieman sähläsimme, huolestuimme, respasta jo apua haimme. Ja sitten helpotus. Juniori sai kuin saikin sormuksen piilosta pois. Puolijuoksua Hiltonista terminaali kakkoseen ( noin viisi minuuttia). Sujuvasti hoituivat baggage drop ja turvatarkastus. Sitten kahvia!!
Pimeä Helsinki jäi. Ja lento kohti Välimerta ja aurinkoa alkoi ajoissa ja sujui hyvin. Auringonnousua saatiin seurata Prahan ohikin (alla kuvassa Praha).
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.
Jossain välissä pieniä torkahduksia. Enimmäkseen vain hiljaa istumista, ajattelemista, isoja asioita miettien, lomaan laskeutumista.
Itävallan yli lennettäessä aurinko vihdoin onnistui kapuamaan horisontin yläpuolelle.
Ja ihan aikataulussa laskeuduimme Palmaan klo 9 paikallista aikaa. Meille jo kymmeneltä. Lämmintä + 22 C. Aurinkomatkojen oppaat vastassa, ja sitten ilmeni, ettei meitä tänne Port de Solleriin koko isosta lentokoneellisesta lähtenyt kuin kahdeksan: meidän poppoo + kaksi muuta pariskuntaa. Hurjaa kyytiä paikallinen chalet-bussikuski meidät kyyditsi saaren läpi. Kaksi pitkää tunnelia Tramuntana-vuoriston läpi, ja kolmessa vartissa oltiin hotelleilla.
Eikä meille tietenkään huonetta, olihan vasta aamupäivä, ja vaihtopäivänä edelliset eivät vielä lähteneet. Saimme hotellin kylpyläosastolla käydä kamppeita vaihtamassa ja jätettiin laukut respan varastoon. Lähdimme rantaan kävelemään.
Nuoret liittyivät puolelta päivin seuraamme. Kävelimme koko promenadin. Yhtä mieltä olimme, että viehättävä pieni kylä tämä on. Leppoisa tunnelma, verkkainen lauantai-iltapäivän alku. Turisteja, muttei tungokseen asti, tavallisia turisteja, ei pintaliitäjiä. Saksalaisia, englantilaisia, hyvin vähän skandinaaveja. Ei venäläisiä, ei japanilaisia.
Hiljaista, tyyntä, Välimeren sini ja taustalla vuoriston pinjamännyt ja karheat seinämät.
Kyllä me täällä viikko erinomaisesti viihdytään.
Semminkin kun kaikki mitä täällä tähän mennessä on ehditty syödä ja juoda, on maistunut erinomaisen hyvin. Sangria ei ole hyvää muualla kuin Espanjassa, siis täällä on. Ja äsken illallisravintolassa löytyi nuorelle parille pihvit, Pehtoorille kalalautanen ja minullle ”gambas mallorcalaisittain”.
Isot katkat ovat aina hyviä. Mallorcalainen sipulikastike niiden kanssa ihanaa!
Hyvältä näyttää!
Ihmettelin itsekseni ensimmäisen kuvan mahtavaa valomäärää, mutta toisessa olikin jo ihmisvalaistu kaupunki kalpenemaisillaan auringon saapuessa.
Aamut ja päivännousut ovat kauniita kuvattavia … Ja kyllä täällä on vielä paljon lisää kaunista. Nyt kohti Tramuntana-vuoriston ensimmäistä patikkaa!
”Kun valkopurren tie luo Välimeren vie,
siellä kaunis Mallorcan saari on…”
Näin rallateltiin 1950-luvulla, vaikka ’ Majorkasta’ ei tiedetty juuri mitään.
”On tenho saaren sen niin oudon ihmeinen,
siellä olla saa ain’ huoleton…”
Olenko oikeassa, että Mallorca oli suomalaisten(kin?) etelänmatkaajien suosiossa jo ENNEN Kanariansaaria?
”Lyö aalto rantaan saaren, kuin hiljaa laulaen,
ja loisto taivaan kaaren, on onnen sininen…”
Antoisia lomapäiviä!
Kiitos Koivu, mukava että olet virtuaalilomalla sinäkin. Eilen jo mietimme muutamien luontohavaintojen kohdalla että oletkohan? 🙂
Kyllä Mallorca on tainnut olla muutamien etuoikeutettujen suomalaisten etelänmatkaajien suosiossa jo ennen Kanariaa.
Kyllä täällä huolettomana ollaan, joskaan en juuri rallattele. Ihan ympäristöystävällisestä syystä, ja läheisiäni säästäen. 😉