(Tämänkin postauksen kuvat hävinneet bittiavaruuteen 🙁 )
Tänään patikan kohteena Cala de Deiá.
Mallorcan länsirannikolla, meidän kylästä etelään on pieni Deián kylä. Taiteilijoiden kylä. Ja sinne aamulla hurautimme taksilla, mutkaista rantatietä parinkymmenen minuutin matka. Ja taksimies piti omaa sightseeing-opastustaan spanglismillä niin, että jäi ymmärrys meillä kovin vähäksi, mutta osasi hän kysyttyäni meille neuvoa, missä on kylän hautausmaa ja mistä alkaa patikkapolku rantaan.
Tämän reissun hautausmaakohteeksi valikoitui juuri Deián hautalehto, koskapa taiteilijakylässä vaikuttaneilla artisteilla on siellä muistokiviä tai jopa hautoja. Taas erilainen kirkkomaa. (ks. edellisten reissujen esim. Meksiko tai Itävalta)
Monet taiteilijat näyttivät eläneen hyvin vanhoiksi, kun taas ”tavallisten” haudoissa silmiinpistävävää oli aika alhainen elinikä.
Korkealla oli tuo hauta-alue.
Kirkossakin piipahdimme. Kovin kulahtanut oli, mutta kylä oli kaunis, pieniä idyllisiä näkymiä…
Ja sitten laskeuduimme laaksooon ja kohti merta.
Ja mikä hieno lahdenpoukama vajaan tunnin päästä olikaan edessä!
Espressot nautimme ja pojan kanssa kuvasimme aaltoja pitkään ja hartaasti. Kuuntelimme meren pauhua. Hieno paikka oli tuo!
Paluu Deiáan eri reittiä, nousu ei ollut paha, eikä sellaista kivimöpelikköä kuin viime päivinä on edessä ollut kilometri toisensa jälkeen.
Pehtoori & Poika ketterinä… 😉
Deiásta paluu Port de Sólleriin paikallisbussilla. Kolmen vartin kyyti Sollerin kautta maksoi euro kuuskymmentä. Dösän laatu ja puhtaus eivät kovin raposia, mutta kuski oli taitava ajelelemaan mutkaisella iltapäivän alussa jo vilkkaalla (maantiepyöräilijät!) rantatiellä.
Omalle kylälle palatessa siellä näyttivät torstaimarkkinat jatkuvan: yhtä lailla myynnissä kukkia, vihanneksia, vöitä ja huiveja, koruja ja koristeita kuin lihaa ja juustoja. Lämmintä yli + 25 C. Ja mitkä EU-direktiivit muka kieltävät elintarvikkeiden myynnin liikenteen keskellä helteellä?
Iltapäivän vietimme altaalla ja biitsillä. Uiminen on patikoijan jaloille hyvää palautumista.
Nyt alkaa hiljalleen valmistautuminen illalliselle. Aikeena on päästä yhteen tämän kylän parhaista ravintoloista … Adios.
Kauniita kuvia matkasta;kävin katsomassa kaikki..
Että näkyikö videopätkä? Kyllä, ja KUULUI! Muchas gracias!
”Vaelluvuosinani” osuin jossain kaukana kotoa vastaavanlaiseen paikkaan: merivesi pakkautui kallioiden väliseen solaan, aallot vyöryivät, vesi pärskyi.
Formatge Mallorqui Semicurat; uskoakseni juuri sopivassa maistelulämpötilassa. Hiiteen EU-direktiivit!
Jael, kiitos. Tällä matkalla olen koettanut satsata myös blogin ”kuvareportaaseihin” eli tavallista enemmän kuvia. Toivottavasti määrän lisääminen ei ole merkinnyt laadun heikkenemistä. 😉
Koivu, tuo merenpoukama oli ihan huikea, merivesi ”paukkui”. Direktiivien suhteen olemme täsmälleen samaa mieltä.
Juuri lumitöistä kotona sisälle raahauduttuani nautin suunnattomasti videostasi. Viime aikojen reissujesi huipentumia nämä filmit. Aivan kuin itse olisi paikalla. Kiitos tunnelmista!
Jess! Näkyihän siellä maantiepyöräilijöitä. Heitä on siellä keväisin jopa 30 000 polkijan verran.
Kiitos, kuvat ovat olleet koko viikon upeita ja video kruunasi retken!
Täällä sataa vaakasuoraan lunta hyytävän pakkasviiman säestyksellä. Käännän katseeni ikkunasta tietokoneen ruutuun, lisään volyymiä ja laitan vielä kerran aaltovideon pyörimään. 🙂
Hanne ja Katri H., onhan mukava jos videoklippini ilahdutti. Taidankin ryhtyä vloggaajaksi. 😉 On oikeasti kannustavaa jos lukijoita kuvani ja vallan vaatimattomat videointini ilahdutttavat. Enhän tätä blogia ihan vain omaksi ilokseni ylläpidä ja reissuissa ”reaaliaikaisesti” päivitä. Kiitos.
Ja Taije, sinullekin iloa tästä? 😉 Kyllä täällä pyöräilijöitä on – paljon näin syksylläkin. Sekä maantiet että MTB-polut täynnä polkijoita. Ja olosuhteet ovat kyllä erinomaiset: paljon pieniä asfaltoituja mutkaisia teitä, ylä- ja alamäkeen. Tasaista ei juuri ole. Ei ainakaan täällä Tramuntanan kupeessa. Ja harrastajille liikkeitä jopa Port de Sóllerin kaltaisessa pienessä kalastajakylässä. Pistäkäähän J:n kanssa harkintaan. …
Valitettavasti en saanut Roomassa videota pyörimään, pitänee katsoa kun pääsee kotiin. Rooman vinkkinä intelligentsian suosima ruokapaikka Cul de sac, Piazza Navonan lähettyvillä. Enotecassa viinipulloja riitti ja ruoka oli maistuvaa ja roomalaisittain kohtuu hintaista. Ulos asti jonot, vuoronumerolappuja jaettiin, kannattaa kokeilla.
Marja, ei toimi video täällä Mallorcallakaan… mutta katselemme kotona.. 😉 Kiitos vinkistä. Josko taas Roomaan joskus matkaisi. 😉
Hienosti tyrskysi, ja paljon muuta mukavaa olet postannut. Ja kokenut.
Nyt jo tuntuu että tuosta on niiiiin kauan. Itsellekin hyväksi että näitä matkajuttuja kirjoittelen. Niiden kautta voi aina hetkeksi mennä valoon ja lämpöön.