Milloin laiska työn tekevi?
Talvella ei tarkene,
kesällä ei kerkiä,
syksyllä on suuret tuulet,
keväällä vettä paljon.
Laiskan päivän päätteeksi keräilin kuvia viikonlopun tuulisilta lenkeiltä, kuvausretkiltä. Melkoisia myräköitäkin on ollut. Iltaisin ja öisin varsinkin. Syksyn suuret tuulet ovat olleet jotenkin kiehtoviakin. Eilen vielä ihan huikea auringonpaiste. Ja vesien äärellä sinistä.
Jos minun Oulussa pitäisi jonnekin muuttaa, eikä se olisi Merijalinranta, Kiikeli eikä kerrostalot jokirannassa vanhan kasarmin kohdalla, niin sitten haluaisin alemman kuvan ”huudeille”. Hollihakohan tuo seutu on? Siellä on idyllisiä, pieniä kujia, vanhoja, melkein funkkistaloja, ja Saarankatu. Kaikkien noiden paikkojen lähellä ja näkyvissä on vesi. Ja ne kaikki ovat lähellä keskustaa. Vedestä, asumisesta ja keskustan lähelle muuttamisesta olisi enemmältikin juttua, mutta ehkäpä joskus toiste… 😉
Koivun keltainen.
Vaahteran keltainen.
Haavan keltainen.
Tätä kuvaa voisi jotenkin jalostaa – siinä on jokin aihio hyvään kuvaan. Minusta ainakin on. Jotain rappiohenkeä siinä on?
~~~~~~~~~~~~~~
Uusi bannerikuva (Villa Hannalan (1859) pitsitorni) oli myös tarkoitus ”jalostaa” eli muokata photarilla ihan uudenlaiseksi. Pidänkin väristä, mutta perspektiivi ihan merkillinen. Sitä ei saa millään suoraan. Ei millään. Olkoon sitten hieman vinossa.
Kuvia ei kannata jalostaa liikaa, niistä voi tulla tylsiä. Bannerikuvasi on hieno, se jättää mieleen roson. Ihan niin kuin ihmisessäkin, myös kuvassa pitää olla arvoitus ja arpi.
Kiitos Katri H., olen samaa mieltä elämä pitää kuvissa näkyä, eivät saa näyttää muoviselta.
Bannerikuvaa olen kyllä muokannut aika lailla. Alkuperäisessä on sininen taivas, eikä iltavalaistus näy kunnolla ja yhden pikkupiipunkin olen ”kumittanut” kuvasta pois. Eli muokkaamallakin voi tehdä rosoa ja arpia. 😉