Aamulenkki ja iltakävely – ei aamukävelyä ja iltalenkkiä. Hasssua, mutta noin se vaan minusta on. Paitsi tänään, kun sitten kuitenkin sain lähdetyksi ilta”lenkille”.
Tämä lämmin alkusyksy on niin hienoa. Tuntuu vielä loppukesältä.
Tosin jo keskiajalla syyskuun 11. päivä oli sellainen vuosikalenterin päivä, joka selkeästi kertoi syksyn tulosta. Juuri 11.9. oli se päivä, jolloin käsityöläismestarit sytyttivät lamput vertaisiin. Ja hyvä ja reilu mestari tarjosi syksyn työkauden alkamisen kunniaksi kisälleilleen ja oppipojilleen silmänkirkastusryypyn. Päivänvalon vähentyessä oli tarpeen kirkastaa katsetta, jotta työt sujuivat tarkasti ja huolellisesti. 🙂
Mutta vaikka siis on ollut lämmintä (+17 C töistä tullessa), merenrannassa tuuli kovasti. Minkä vuoksi siellä oli parikymmentä tuulisurffajaa tai mikä noiden oikea nimi onkaan…
[Suoraan vastavaloon kuvasin ja vielä vähän säätelin. Kannattaisiko klikata isommiksi?]
Tuo yksinäinen leija, liitovarjo? or whatever, oli jotenkin herttainen.
Ja sitten kohdalle sattui pihlaja, jossa on niin paljon marjoja, että oksat laahasivat maata. ”Kahta kuormaa, marjoja ja lunta, pihlajat ei kanna”. Tämä lupaus muistetaan: vähälumista talvea toivoen.
Jokohan täysikuukin hellittäisi, ja sallisi nukkua levollisesti. Niin soisin.
