Viikonlopun läpitunkeva teema tuntuu olleen ruoka (eikö yleensä? :)), joten jatketaanpa siitä tänäänkin.
Eilinen antiikkimessukokemus oli erinomaisen positiivinen: ensimmäistä kertaa ne järjestettiin Super Parkissa (aiemmin Teatrialla), jossa oli hyvin parkkitilaa, toimiva, nopea, jonoja aiheuttamaton lipunmyynti ja sisällä mukavasti tilaa kulkea ja katsella. Ostin vain pieniä. Yllä pieni hopealusikka: sormisuolapurkkiin hyvä. Kaunis pieni käyttöesine. Arjen estetiikkaa. 😉
Aiemmin olen ostanut noita punaisia Kaj Frankin pikkulaseja kuusi, ne on mökillä, kun väri on sinne perfetto! Nyt on sitten tarpeeksi. Kirkkaat lasit ovat Otsoja. Sitä sarjaa saimme aikoinaan kavereilta häälahjaksi, vieläkin on monta ehjää. Noita pieniä ajattelin käyttää shottilaseina. Ja meillähän shotit ovat useimmiten alkuruokia. 😉
Antiikkimessuilta Stockalle, jossa oli Stockmannin ja Paistinkääntäjien yhteistyö -päivä. Jollei olisi ollut perjantai-illan pikkuVELI-reissua, olisin varmasti ollut tuolla minäkin.
Nämä tutut myivät paketillisen riistapata-aineksia; miniä kun on muutaman kerran sanonut, että olisipa mukava hirveä syödä. Teinpä siis sitten hirvipataa. Lisäsin kotona vielä sekaan tatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pikkukurkkuja ja lopuksi ennen haudutusvaihetta kunnon lorauksen punaviiniä. Hyväähän siitä tuli. Kaveriksi bataattimuhennosta ja omatekoista (tuunattua) puolukkasurvosta ja kuvassa näkyvää ruotsalaista kurkkurelishiä. Se on hyvin hyväksi havaittu monta kertaa, ja hirvelle ihan hirveen hyvää.
Uuniin laittelin vielä valkosipuleita. Sivelin hunajalla ja oliiviöljyllä. Melkein karkkiahan niistä uunissa tulee.
Eikä tänäänkään mitään vähäpätöistä ruokaa. Kaksin olimme, joten raaka-aineetkin vähän eksoottisempia. Kampasimpukoita – tuoreita!! – ja Venus-simpukoita. Niitäkin oli eilen Stockmannilla …
Eilen kerroin nuorelle parille, mitä tänään olisi tarjolla, … kovasti kehuivat ja kiittelivät eilistä hirvipataa, mutta keksivät jonkun loistavan tekosyyn, mikseivät tänään tulleet syömään. 😀 Kampasimpukat eivät innostaneet.
Viinivalinta oli jotenkin äärimmäisen yksintkertainen: Petit Chablis. Sehän kotikutoisille, eikun kotikokkailuille simpukoille sopi vallan hyvin.
Aika askeettinen.
Tein Arvo Kokkosen -sivuilta löytyvän ohjeen mukaan. No eihän noista neljästä nyt kovin ähkyyn tullut…. 😉
Tuoreet kampasimpukat olivat todella, todella erinomaisia. Parmesan-hunnutin ne.
Ja lämmin ruoka oli sitten ”vain” keitto.
Enää en löytänyt keltaista kurpitsaa, ostin butternut-kurpitsaa, joka oli melkein liian makeaa, mutta ei ihan. Samettista, täyteläistä. Sinihome-ruis-sipsit sopivat, tekivät keitosta ruokaisan. Lämmintä, pehmeää, lempeää. Ihanaa keittoa. Pikku ripaus peperoncinoa, perfetto!
Ohje on meidän voutineuvoston culinairen, E:n, ihana ohje. Luvallaan julkaisen
Kurpitsakeitto
0,5 kg kurpitsaa kuorittuna ja kuutioituna
1 dl jauhoista perunaa
6 rkl voita
2 rkl hunajaa
salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl kanalientä
1 dl valkoviiniä
2 dl kermaa
suolaa, (valko)pippuria, muskottipähkinää
Levitä kurpitsapalat uuniastiaan, päälle voita ja hunajaa.
Paahda kurpitsapaloja 200-asteisessa uunissa, kunne ne alkavat pehmentyä.
Kuullota sipulikuutiot miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.
Lisää valkoviini. Anna kiehahtaa ja lisää valkosipuli, jos käytät.
Lisää paahdetut kurpitsat ja peruna sekä kanaliemi ja kerma.
Keitä, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä.
Soseuta ja mausta keitto.
Siivilöi lopuksi (minä fuskasin 😉 . Silti erinomaista.
