Muumipekko seisoi ja katsoi kun Nuuskamuikkunen pakkasi telttansa.
– Viivytkö kauan poissa? hän kysyi.
– En, sanoi Nuuskamuikkunen. Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti!
(Tove Jansson, Taikurin hattu)
Vuosi sitten ostin esikoiselle synttärilahjan, jota en olisi halunnut antaa. Tänä vuonna – ihan äsken – ostin lahjan, jossa antamisen ilo on isompi kuin voitte ikinä kuvitella! Ostin lentolipun Monterrey – Dallas – New York – Helsinki – Oulu. Lapsi tulee Meksikosta Ouluun, – tulee kotiin. ”Varaus vahvistettu” lukee sähköpostissa. Kauneimmat sanat pitkään aikaan.
Esikoinen sanoi jo keväällä, että vuosi työkokemusta Meksikossa, maailmanlaajuisessa markkinointifirmassa, riittää – sanoi, että sitten tulee takaisin Suomeen, Meksiko saa jäädä. Lupasi lapsi jo keväällä, että ennen joulua tulee takaisin. Vuokrasopimus asunnostaaan on tehty vain marraskuun loppuun asti…
En osaa oikein vielä sanoiksi aukaista sitä helpotuksen tunnetta, joka jo lupauksesta, lentolippujen hankkimisesta on. Paluuseensa on vielä kolme kuukautta, itsenäisyyspäivänä meidän Meksikon kävijä tulee Ouluun. Jäädäkseen? Epäilen, mutta tulee kuitenkin.
Tältä se tuntui kun lapsi lähti… https://www.satokangas.fi/blogi/2013/09/vain-lainaa-ja-niin-sen-pitaa-olla-vain/ En vielä tiedä, miltä tuntuu kun palaa, mutta jo tieto että tulee, on riemullinen.
Olen/olemme jo oppineet, että nämä maasta lähdöt, siirrot, lennot, viisumit, työkuviot eivät ole mitenkään simppeleitä. Nytkin edessä on ainakin yksi pieni sivukierros. Tytärhän meni Meksikoon turistiviisumin turvin (täytetään lentokoneessa mennessä). Kun työpaikka sitten paikan päällä varmistui, oli hommattava työviisumi. Ja kun olet maassa, johon tarvitset viisumin, ei se siellä ollessa tietystikään onnistu. Mikä tarkoitti, että yksi kuudesta vuosilomapäivästä kului siihen, että lapsi matkusti bussilla (8 tuntia?) Teksasiin, Yhdysvaltoihin, josta sai sitten anotuksi, maksetuksi ja leimatuksi työviisumin, ja ajeli takaisin Monterreyhin.
Nyt työviisumi olisi uusittava, tai hankittava turistiviisumi. Eli on tehtävä vielä yksi edestakainen reissu Jenkkeihin hakemaan turistiviisumi, jolla sitten pääsee pois Meksikosta. Jotta on 90 päivän päästä kotona. 😉
Minä olen niin iloinen!!!
~~~~~~~~~~~~~~~~
PS. Fotomaraton? Enhän minä sille tänään ole ehtinyt, ei millään. 🙁 Ihan touhupäivä, töihinkin eksyin pyhäpäivänä. Ensi viikonloppuna sitten kuvauspuuhiin …
Ihana uutinen ja voin ihan kuvitella miten helpottunut olo teillä on kun hän tulee kotiin:)
Yhtä asiaa en vaan tuossa tajunnut;miksei tytär,jos hän on kuitenkin poistumassa Meksikosta,mene Yhdysvaltoihin,ja lennä pois vaikka San Diegosta tai Losista?
Jael, kolme kuukautta enää ja olen levollinen. Niin toivon. 🙂 Ja nyt jo tieto paluustaan helpottaa.
Viisumiasia: työviisumi umpeutuu marraskuun alussa, ja tytär lähtee vasta joulukuussa. Viisumitta ei voi olla töissä, tai voi, mutta ei laillisesti. Ja sikäli kun olen käsittänyt oikein, se että S. lentää ”suoraan” Monterreystä Helsinkiin vaatinee, että lähtiessä on osoittaa voimassa oleva viisumi. Jotenkin näin sekä firman lakimies että lakimieskaverinsa olivat opastaneet.
Ahaa,kiitos selityksestä ,nyt ymmärsin;D Aika monimutkaista tosiaankin tuo lähteminen….
Tiedän tunteen. Kuulinkin tästä paluusta Raulilta … Ihanaa, että maailman matkaajanne tulee jouluksi kotiin <3
On se ihan suurenmoinen juttu. Tiedät varmasti tunteen.
Todella iloinen uutinen.
Onhan se. 🙂
Eihän tuohon lippuun sitten voinut välilaskua suunnitella, pahus. No, sieltä Meksikosta tulee niitä laittomia työntekijöitä jo liian kanssa.
Onhan siinä välilasku JFK:n kentällä, mutta ei Meksikosta tulija uskalla sinne kauemmaksi aikaa jäädä. 😉