Yliopiston kaksi perustehtävää ovat opetus ja tutkimus. Minä en muista milloin olisin viimeksi opettanut saatikka milloin tutkinut. Jos lasketaan opinto-ohjaus ja opinnäytetöiden ohjaus opettamiseksi (kuten minun toimenkuvassani tehdään) niin sitten olen opettanut tänään, eilen, viime viikolla ja koko kuukauden, – aika paljonkin. Mutta että olisin luennoinut tai pitänyt seminaareja? Ja tutkimukseen paneutumisesta on valovuosia!
Tänään on ollut kolme kokousta ja yksi palaveri. Olen hallinnoinut, tehnyt kustannuslaskelmia, laatinut ohjeita, kirjoittanut lausuntoja, tiedottanut ja ollut tiedottamisen kohteena. Hyvänen aika, kuinka paljon minä olen tehnyt opetushallintoa tänään ja tällä viikolla. Ja viime ja edellisellä viikolla.
Miten yliopistomaailma ennen ollenkaan on voinut toimia, miten opetussunnitelmia on voitu tehdä, tutkintovaatimuksia laatia, luentosaleja varata, maistereita ja lääkäreitä, tippainssejä ja logopedeja saada valmiiksi, saatikka kirjoja tehdä, uudistuksia aloittaa ja rahoittaa, artikkeleita julkaista? Ymmärränhän minäkin, että hallintoa tarvitaan. Mutta että siitä näyttää tulleen itsetarkoitus!