Etunimi

Tuossa kun söimme, kaksistaan Festassa, Pehtoorin laittamaa vallan erinomaista päivällistä (grillattua tonnikalaa, pastaa ja salaattia), tuli puheeksi, että on sellainen vaihe, että ei ole minulla joka ilta ihan itsestään selvästi mielessä, mitä tänne Tuulestatemmattuun kirjoittaisin. Siinä syödessämme tietysti ajattelin, että kerron ja kuvitan, mitä Pehtoori oli kokkaillut, mutta kun tähän koneelle istahdin, oli Facebookissa minulle viesti:

Onneksi olkoon … Kalenterissa on varattu tämä päivä ihan pelkästään sinulle.

Oli kyllä todettava, että ei sentään ihan pelkästään minulle, onhan meitä melkein parituhatta. 🙂 Joka tapauksessa tämän onnittelun myötä päätin (minulla kun on vielä tämä fiksaatio etunimiin, kuten tiedätte (ks. Erikoisten etunimien bongausharrastus)), että kirjoitan ihan omasta etunimestäni.

Wikipedia kertoo näin:

Freija (Freyja, Freya, Freia, Freja, Fröja, muinaisnorjan ”rouva”) on skandinaavissa mytologiassa vaanien sukuun kuuluva jumalatar, jolla on lisänimi Vanadis, koska on niistä tärkein. Hän on kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar, ja samalla myös kaikkein kaunein jumalista. Useat paikannimet todistavat Freijan laajalle levinneestä palvonnasta, varsinkin Ruotsissa ja Norjassa. Freija on hyvin paljon kreikkalaisen jumalattaren Afroditen kaltainen. Freijan uskottiin antavan tyydytystä rakkauselämään, kuten myös kasvattavan sadot viljaviksi.

Siis nimessä ei mitään kristillistä, raamatullista tai suomalaiskansallista juonnetta, kuten perheen muissa nimissä (Miksi Saara nauroi? Tuomas seisoo niinkuin tammi, Pekka ~ Pietari ~kallio…. ) Päinvastoin, ihan pakanallista, antiikkista tai muinaisskandinaavista juurta on nimessäni.

Kalenteriin Reija-nimi on otettu vuonna 1950 ja vuonna 1988 julkaistussa ”Uusi suomalainen nimikirja” -opuksessa lukee näin:

Reija — on myöhäinen suomalainen mukailu, … lähtökohtana voi olla lyhentymänimi Rea mutta toinen mahdollisuus on, että se on kutsumamuoto ruotsinkielisestä Freijasta. Käytännössä sitä on pidetty -> Reijon sisarnimenä ja täten tullut melko suosituksi.

Nimeeni liittyvä kömmähdyksiä on aika lailla. Reija kun vääntyy helposti Reijoksi tai Raijaksi. Jopa Eijaksi tai Rekoksi. Ehkäpä jätän niistä kertomisen ensi vuoteen, että blogin aiheet eivät kerralla tyhjene. 😉

Ja sitä paitsi nyt alkaa olla sen nimpparijälkkärin aika. Minähän en paljon suklaasta perusta, – paitsi tryffeleistä ihan hurjan paljon.

Ja Pehtoori oli löytänyt Stockalta tällaisia uusia. Ui-jui. Ihan ylihyviä.

Ja näettekö???!!! Noiden kimpaleiden jälkeen on KOKO huominen päivä käveltävä.

Ja tryffeleiden ja juustojen seuraksi vielä madeiraa. Jo viime viime viikonloppuna mainitsin, että nyt on löytynyt ihan huippu Verdelho-Madeira. Tämä on kuin suklaata sinällään. Sopii suklaakakulle, noille tryffeleille ja juustoille. Osta nyt jo ja säästä vaikka jouluksi. Säästä jos maltat. 😉 Ja klikkaa kuva isommaksi, ihan kelpo kuva se on 🙂 .

Hintakaan ei ole paha (14 € pikkupullo, josta riittää moneksi kertaa tai monelle). Ja säilyy avattuna parikin kuukautta ihan hyvin. Hoksasimme, että Viini-lehdessäkin tämä on rankattu kovin korkealle, joten moninkertainen suositus. HH Madeira Verdelho. Molemmilla Madeiran reissuilla on tämä Henriques & Henriques oivalliseksi tuottajaksi havaittu. Maljan aika!