Viinin maistelua kilpailuhengessä

Aamupäivän auringossa tuntui tuulen kylmyys, tiesi että jossain lähellä on syksy. Sen tunsi. Ja sitten auringossa onkin oikein mukava pyöräillä. Ja auringossa mukava olla kotipihalla.

Iltapäivällä hankkiuduimme bussien kuljetettavaksi [palaan vielä tähän joku päivä!] ja matkasimme niinkin kauas kuin Oulunsaloon. Tänään oli  The 10th BO Challenge Tasting. Eli viinikerhomme kymmenes maistelukisa.

Ja kilpailukutsussa luki ENSIN näin:

Kolme valko- ja kolme punaviiniä. Valintatehtävissä annetaan useita vastausvaihtoehtoja; teidän tehtävänne on päättää, mikä niistä on oikea. 

 

Ja pari päivää myöhemmin tuli lisäinfoa:’

(1) Kaikki viinit ovat yhden lajikkeen viinejä. 
(2) Koska kilpailu alkoi tuntua liian helpolta, lisäsin alkuviikosta lomakkeisiin sekä (a) rypälelajikkeen että (b) viinin alkuperämaan kohdalle yhden lisävaihtoehdon.
(3) Nyt oikea vastaus on valittava neljästä annetusta lajikkeesta ja  maasta. Kisa ei ole enää sangen helppo vaan  pelkästään helppo.

Porukalla totesimme että on erinomaisen hienoa,  että joku [BTW: samainen Koivu, jonka monet teistä kommenttien kautta tunnettekin) kilpailua jaksaa laatia ja järjestää.

Valitsin taktiikaksi jo aiemmin hyväksi havaitun = päätän vastaukseni kerralla. Katson värin, tuoksutan ja maistan. Veikkaan (huom. veikkaan, harvoin tiedän) vastauksen. Tänään strategia puri. Voitin (26 pist.)! Ihan selkeä ero kakkoseen (20 pist.), joka oli?  – Pehtoori! 😉  Ei ole meidän parivaljakko turhaan kesää treenannut. 😉

Eikä kisa ollut illan ainoa mukava asia: söimme hyvin, saimme nauttia ylenpalttisen kauniista puutarhasta, kauniista kattauksesta, keskustelevasta seurasta, ystävyydestä. Kesästä ja kaikesta. Se kaikki on paljon.

Taas on hyvä.