Elinvoimaisuus ja onnellisuus kohenevat retkillä Suomen kansallispuistoihin ja muihin laadukkaisiin luontokohteisiin, osoittaa Metsähallituksen tänään julkaistu selvitys. Kävijöiden kokemia luontoilun psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä vaikutuksia ei ole ennen tutkittu Suomessa näin laajasti. Erityisesti ruuhkavuosi-ikäisten, naisten ja lasten hyvinvointi kasvaa luonnossa.
Toissapäivänä Metsähallituksen julkistama tutkimustulos KLIKS on helppo allekirjoittaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tuossa illansuussa saunaan lähtöä tehdessä, istahdin mökin isoon, omaan nojatuoliini ja jäin kuuntelemaan kun radiosta tuli yksi (enää en edes muista mikä) lempibiiseistäni. Kuuntelin sitä ja mietin, miksen voisi istua tuolissani keskiviikkoiltanakin. Mietin vieläkin. Miksen?
Tänään on ollut pilvipoutaa, tyventä. Hyvin tyventä.
Halusin jonnekin korkealle tunturiin, ja Jorpulipäälle päätimme kavuta. Kerran ennenkin on siellä käyty (kuvia ja reittikuvaus täällä) , ja jo silloin pidin siitä hyvin paljon. Tänään ajattelin, että siitä on tainnut nyt tulla minun lempitunturini, tai ainakin patikka sen huipulle on erityisen mieluinen. Iisakkipää ja Pikku Tankavaara on niin monta kertaa noustu,että Jorpulipää menee nyt ohi. Koillis-Kairan luontokeskuksen pihasta matkaa huipulle kuluu suunnilleen tunti, paluun voi tehdä samaa reittiä tai vähän pitemmän kautta, jolloin aikaa kuluu puolitoista tuntia.
Siinä on tämän kesän viimeinen patikkareitti.
Kaunista rakkaa on huipulle mentäessä niin paljon, että suosittelen lämpimästi oikeita vaelluskenkiä, lenkkareilla nilkan niksahdus on hyvin lähellä.
Tunturin huipulle matka kulkee Tankasuon kautta. Se on sitten minun lempisuoni. Aapasuo, jota olisi vaikea, jollei mahdoton ylittää ilman pitkospuita.
Sikäli erikoinen suo, että kahdelta reunaltaan se nousee vähän matkaa tunturin kuvetta ylöspäin. Suolle tullessa ja sieltä lähtiessä meitä seuraili joku pikkulintu, ja se lauloi! Lauloi elokuun viimeisenä. Muutoin olikin ihan hiljaista.
Maaruskaa jo on. Huomenna voisin laitella kuvia siitä enemmänkin.
Menomatkalla otin paljon kuvia. Pikku kameralla, argh! Eiväthän nämä nyt oikein vastaa odotuksia.
Ja palatessa keräsin (/mme) vielä sieniä, vaikka eilisen mielettömän jälkisouvin jälkeen olin vannonut, että ei enää yhtäkään. Puoli kassillista ihan vain parhaita noukimme.
Kylillä käytiin kaupassa, pihapiiriä siistittiin, ulkoiltiin ja syötiin hyvin. Sieniä! Yllättävää? Kyllä poroakin.
Tänään on ollut Suomen ”virallinen” luonto -päivä. Meidän kontribuutiomme sen viettämiseen oli elopatikka Jorpulipäälle. Suosittelen.