Laiskottelu.
Jalo taito? Raivostuttava tapa? Tekemättömyyttä? Tuottamattomuutta? Tapa ladata akkuja? Päämäärätön vetelehtiminen kaupungilla? Ympäristöystävällinen keino purkaa paineita? Reporankana retkottamista sohvalla telkkaria katsellen? Ajatukseton oleilu tai istuskelu?
Laiskottelu ja laiskuus ovat eri asioita, eikö? Olla jouten ja olla joutilas – niilläkin on ero, kai? Tästä on ollut joskus ennenkin puhetta…
Meillä heräsi aiheesta keskustelu äsken ruokapöydässä, kun Pehtoori palasi Lapista ja oli lukenut blogin ja Katri H:n kommentin eiliseen postaukseeni. Miehestäni se oli kovin hauska kommentti. No en minäkään kiistä, etteikö, mutta kun mies nauroi, että ”ei sinusta ole laiskottelijaksi, paitsi – vain ja ainoastaan – hillittömällä auringonpaisteella lomalla osaat istua ja lukea”.
Sekö on laiskottelua, että istuu ja lukee? Minulle se on joskus mitä totisinta työtä. Joskus – niin kuin juuri kesällä auringossa istuen dekkareita lukien – se on laiskottelua.
Siis: yritän sanoa, että se on niin suhteellista. Joskus ruoanlaitto ja kaikki kodinhuolto ja kotiTYÖT on kaikkea muuta kuin laiskottelua, joskus ne on rentouttavaa puuhastelua, jota voisin nimittää laiskotteluksikin. Varsinkin jo ne on vastapainona vaikkapa luennon teolle tai kokousmateriaalien teolle. Tekemisen ”laiskottelevuus” on siis riippuvainen kontekstista. Eikö kaikki ole riippuvaista ympäröivästä todellisuudesta?
En oikein tiedä, mistä se johtuu, että aikakauslehtien lukeminen, tai nimenomaan selailu, on minusta Laiskottelua isolla ällällä. Kuuluuko laiskotteluun jonkinlainen turhuus?
Entäs sitten kun nyt yhteiskunnassa vaaditaan työikien nostamista, kotiäitien työllistämistä työmarkkinoille, opiskelijoiden työntekoa opiskelun ohessa? Onko ansiotyö jotenkin laiskottelun vastakohta? Tuskin. Onhan niitä ansiotöissäkin laiskottelevia, opiskelijoissa on laiskottelijoita. Ja laiskojakin on!
Nyt voisin laajentaa tätä pohdintaani siihen, kuinka syvällä suomalaisissa (minussakin?) on (luterilainen) työmoraali, mutta en ryhdy moiseen. Mietin vain, mitähän se laiskottelu sitten on?
Minä kun vähän luulen, etten oikein tiedä, miten laiskotellaan, jollei se ole tietokoneen ääressä istuskelua, leppoisaa kuvasivustojen kokoamista, romaanien lukemista, päämäärätöntä tepastelua merenrannoilla, mökin nuotiopaikalla istuskelua. Minulle se taitaa olla juuri noita asioita.
Miten sinä laiskottelet?
Tunnetko tämän laulun?
(esim. http://www.kuolemajarvi.fi/laulukirja.htm)
”Jos mie saisin jouten olla
jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.
Kesäkauven voita syyvä
kesäkauven voita syyvä
hei, kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.
Sit mie naimahan mänisin
sit mie naimahan mänisin
hei, sit mie naimahan mänisin
Revon Kaisaa…..”
(+ 7 värssyä lisää)
Miksi emme siis olisi (myös) ´jouten´?
Tiedätkös, sinä olet tämän minulle ennenkin ”laulanut”. Kuinka ollakkaan.. 😉
Otanpa pölyimurin ja luutuämpärin ja alan laiskottelemaan vai oliko se puuhastelemaan… 🙂
Laitanpa tähän oman ajatukseni laiskottelusta: Laiskottelu on kyllä minusta täysin jouten oloa: ei istuta edes tietsikan edessä vaan ollaan vaan, ei lueta, ei pelata, ei siivota. Ei siis mitään fyysistä eikä henkistä toimintaa > annetaan kropan levätä ja ajatuksen lentää. Ollaan tässä tilassa kaiken kukkuraksi hyvällä mielellä ilman tunnontuskia, että ”pitäisi tehdä jotain”. Tätä tilaa tarvitaan välillä mielen, aivojen, tyhjentämiseen. Mutta laiskottelu ei onnistu, jos siihen kohdistuu suorituspaineita.
Käsitys laiskottelusta on muuttunut aika paljon lapsen syntymän myötä, nyt kun hetkiä laiskotteluun on aika vähän, tai ainakin pienissä pätkissä 😉 Tällä hetkellä haaveeni on, että saisin olla vaikka yhden lauantaipäivän (ja yön) yksin KOTONA: nukkua pitkään, syödä mitä huvittaa, lukea kirjaa vaikka koko päivän, ottaa päiväunet silloin, kun MINUA nukuttaa, käydä ehkä vähän kaupungilla kuljeskelemassa, soitella pianoa….ah! Pitää varmaan ruveta toden teolla vinkkailemaan, että mies voisi lähteä joku viikonloppu mummulaan ihan kahdestaan tytön kanssa 😉
Hah hah, Pehtoori! Koetahan laiskotella… 😀
Taije, vallan erinomainen analyysi, ”annetaan kropan levätä ja ajatuksen lentää” – tuo on varmaan sitä, mitä laiskottelulla ehkä yleisimmin tarkoitetaan. Ja nimenomaan ilman suorituspaineita. Ja jos se laiskottelu on tuota, niin sitten minä olen ihan luuseri. 🙁
Katri, juuri nuo toiveesi ovat sellaisia, joita minä haluan silloin kun haluan olla YKSIN. Siis onko niin, että minulle nimenomaan yksinolo on laiskottelua? Silloin en suhteuta tekemisiäni muiden tekemiseen… Hmmm… Yksin ollessani en suorita?
Laiskottelusta ei voi täysin nauttia, jos ei ole paljon tekemistä. Katri-kaiman kommentista sen näkee parhaiten: muistan itsekin miten lasten ollessa pieniä nuo asiat olivat kaukaisia unelmia, nyt itsestään selviä.
Laiskotteluun kuuluu pieni syyllisyydentunne ja siksi sitä ei voi perustella sillä, että kunhan nyt ensin laiskottelen niin sitten suoritan entistä tehokkaammin.
On mukavaa kun on ahkeria bloginpitäjiä. Välillä voi laiskotella seikkailemalla netissä ja lukemalla kivoja blogeja 🙂
Katri H.! kiitos hyvän keskustelun aloittamisesta.
Ja onhan mukava lukea, että jollekin muullekin laiskottelua on ”seikkailu netissä”. Ja vielä mukavampaa on lukea, – kuten annan itseni tulkita – että laiskottelet Tuulestatemmatttujen juttujenkin äärellä. 🙂
”Laiskottelu ja pieni syyllisyydentunne?” – Eivät sovi minulle! Ei onnistu. Tavoite tehokkuuteen ja pakollisten tekemisten nopeasti suorittamiseen ENNEN laiskottelua sopii.
Tämäpä on ollut hyvin avartava keskustelu. Ja jatkukoon jos mahdollista. 😉 Aina oppii itsestään ja muista… elämästä. Se on hyvä se.
Eräs ystäväni kertoi kerran, kuinka hänen lähipiiriinsä kuuluva ihminen sanoi, että hän ei tee kuin hyödyllisiä asioita. Kamala toteamus! Kaikenlainen käsillä tekeminen oli hyödytöntä, jopa sukkien neulominen. Kuka sitten määrittää mikä on hyödytöntä? Mikä kenellekin on hyödyllistä? Mikä on tärkeää työtä, mikä jonninjoutavaa? Ja onko sellaista? Luovuus vaatii vapautta, ja se syntyy paineessa. (Hannu Salama)
Miten laiskottelen? Ihan vain olemalla. Olen. Makaan pitkälläni ja annan ajatusten tulla ja mennä. Usein se on minulle myös ongelmanratkaisutapa. Jos täytyy johonkin luovaan työhön keksiä toteuttamiskelpoinen ajatus tai teko, löydän sen parhaiten niin, että annan ajatusten harhailla.Ja joskus ratkaisu löytyy siivotessa keittiötä. Tai autolla ajaessa. Ajatusten täytyy olla vapaita, että uutta voi syntyä.
Ehkä laiskottelu on sitä, että yrittää päästä helpolla. Tienata helppoa rahaa, tai päästä korkealle elämässä vähällä vaivalla. Joka ei onnensa eteen työtä tee, lienee aika onneton? Joka ei yritä, ei koskaan saakaan mitään.
Viisaita kirjoitat, humanisti-sisareni. Kaiken ei tarvi olla hyödyllista. Sinulla on kyky flow´hun… Luova sielu kun olet. 😉
Mutta liittyneekö laiskottelu sittenkään suoranaisesti työntekoon. Tai siis niin, että vaatiiko laiskottelu työntekoa ennen tai jälkeen…? Tästähän Katri H:kin kirjoitti. … Ei välttämättä vaadi, ainakaan minusta… Mielenkiintoista on. 😉
Onko laiskottelu samaa kuin joutilaisuus? Hallitsen molemmat sika hyvin. Tänään se tosiaan meni nettisivuilla. On hieman pilvistä ja mitään ei tarvitse suorittaa ennen huomista. Tarkoitukseni oli sanoa…aika hyvin…löin viereiseen kirjaimeen! Olkoot 🙂
Sinä näyt hallitsevan. Joutilaisuuden ainakin. 😉