”Tosiharrastajan kompaktikamera!” – näin markkinoidaan Canon PowerShot G1 X Mark II -kameraa. Valovoimainen, ison kennokoon, KEVYT, pieni, kuvanvakaimella ja videolla etc. varusteltu herkku.
Sellaisen olen hankkinut. ”Käsilaukkukameraksi” – minun vanha (pian 5 v.) Canon 5 D Mark II on ollut turhan järeä.
Siitä huolimatta olen sitä raahannut. Eniten sen isokokoisuus (painaa melkein pari kiloa!!) on häirinnyt kun on oltu jossain ravintolatilaisuuksissa, joissa olen halunnut tai ”on pitänyt” kuvata annoksia ja muutakin.
Ja pientä tupinaahan on ollut aina tunturissa ja Alpeilla, – patikkapoluilla on ollut iso ilo järkkäristä, mutta esim. heinäkuun Alppivaelluksella kameran ja objektiivien raskaudesta ja särkymisherkkyydestä tupisin, semminkin kun oli se objektiivivahinko ja semminkin kun sen jälkeen Katri H. erikseen hoksautti ja suositteli pikkukameran hankkimista. Kun sitten samoihin aikoihin lintuharrastajaystäväni lähetti erinomaisia kompaktikameralla ottamiaan otoksia, aloin olla kypsä pistämään rahaa ”Pikku Makeen” (nyt minulla on siis Iso ja Pikku Mark II).
Ja ihan erityisen hieno on tuo retro kotelo. Sen ostin Hesan reissulla Rajala Pro -kaupasta. Sellainen historioitsijan kameran kotelo, eikö vain?
Jokusen viikon olen tässä harjoitellut tuon pikku kameran käyttämistä. Esimerkiksi tuo bannerikuva ja liki kaikki Helsinki-viikonlopun kuvat on otettu sillä. Mutta sitten esimerkiksi eilen koetin pikku kameralla otella kuvia. Eipä oikein ole rehvastelemista niillä otoksilla. En osaa tarkentaa uudella kameralla. Ja se että ei ole ”oikeaa etsintä” vaan kameran ”takakannen” näytöltä pitäisi osata katsoa… – ei todellakaan onnistu vielä.
Toinen huono puoli on akun nopea tyhjeneminen ja hidas latautuminen. Olen tottunut siihen, että järkkärin akkua lataan kerran viikossa, huolimatta siitä, että otan joka päivä (paljon) kuvia. Tämän pikku vermeen akkua on oltava lataamassa päntiönnään. Ei hyvä. Mutta muuten tähän asti ainakin olen tyytyväinen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ja sitten: Tänään olen käyttänyt ISON osan päivästä työstääkseni ja viimeistelläkseni Itävallan patikkareissun kuvat nettiin. Ne on nyt jotensakin valmiina.
En ollut ainoa, joka siellä kuvasi: aina ainakin joku japanilainen oli kameransa kanssa tallentamassa näkymiä. ”Minne käännänkin pään, siellä japanilaisen nään… ”
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Istahda hetkeksi, ota mukava asento ja lähde pienelle patikkareissulle.
Kaikki päivät erilaisia, tarinat olet todennäköisesti jo tullut täältä lukeneeksi,
katso nyt kuvat… Kohti ääretöntä ja sen yli!
Onnittelut uudesta kamerasta! Kaikki vaatii totuttelua: parhaat kuvat saa sillä kameralla mitä osaa käyttää 🙂 Sitkeästi vaan treeniä ja käyttöohjekirjan lukua. Eikä ole häpeä käyttää automaattitoimintoja, tarkennus sujuu sillä konstilla vauhdissakin.
Kiitos myös upeista Itävalta-kuvista!
Kylläpäs reissukuvista välittyi raikas alppi-ilma. Mitä lie patikointikuumetta havaittavissa näin ilmojen viilentyessä… 😉
Katri H., paljon pitää harjoitella, mutta olen tyytyväinen, että Pikku Maken hankin.
Itävallan kuvat onkin otettu järkkärillä ja sillä ehjäksi jääneellä pitkällä putkella. 🙂