Kuopion kapitulin lauantai

Lauantaiaamu Kuopijossa. Hyvvee huomenta! Aamiaista kahvikupposen ja pikkucroissantin verran.

Paistinkääntäjien grand old man´eille ilo antaa omat pienet keittokirjani kuten olin luvannut … Herrasmiehiä kun ovat, osasivat näyttää aidosti iloisilta.

Sitten aamukävelylle, pehtoori pitemmälle lenkille, minä kampaajalle ja takaisin, jo vain siinäkin oli tepastelua. Ja sitten?

Johan oli aika jo lähteä lounaalle: valittavana oli ollut Musta Lammas, Os, Puijon Torni, Urban, Kuopion Klubi.

Meillä oli paikka Mustaan Lampaaseen, jossa on käyty ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla, toisen kerran yhdeksän vuotta sitten maistamassa kengurua ja nyt ”päivitys”.

MENU

Palsternakkakeittoa
Päärynää ja ruskistettua voita

* * *
Porsaan poskea
Ohraa, sieniä ja omenaa
* * *
Mustaherukkaa
Vuohenmaitoa
* * *
Kahvia tai haudutettua teetä

Makeaa keittoa piristi päärynä ja maulle syvyyttä toi ruskistettu voi. Tuntuu olevan trendikästä tuo paahdettu/ruskitettu voi: Luomon lisäksihän sitä on jopa meidän Rantapellon Festassa tarjolla ollut. 🙂 Äsken illallisella opin ammattilaiselta, miten se oikeasti tehdään. Kerronpa joskus. Pöydässämme joku totesi, että keiton maussa oli vähän mes-juuston makua, siis norjalaisen kutunmaitojuuston, ruskian juuston makua, ja kyllä, kyllä siinä sitä olikin.

Trendikästä tuntuu olevan myös kaikki ylikypsäksi haudutettu ja prässätty. Kuten vaikka porsaan poski. Hyväähän se on. Hyvvee, piti sanomani. Ainakin Mustassa Lampaassa. Minulle olisi riittänyt vähän pienempikin annos, mutta suikalettakaan en jättänyt. 😉

Jälkiruoka oli hyvää. Pieniä muikeita makuja. Vuohenmaidosta tehty jäätelövaahto ja mustaherukka (seljankukka-marinadia minun makuaistini ei kyllä erottanut… ) sekä kinuski”sinappi” sekä pieni finansier (onkohan tuon pikku leivonnaisen nimi noin?) olivat hyvä päätös lounaalle.

Lounaalla tarjottu (ja Suomen vuoden 2014 Sommelierin tavattoman sujuvasti ja viehättävästi esittelemä) Torresin chileläinen Reserva de Pueblo maistui tavattoman hyvälle, raikkaalle ja oli possun poskille enemmän kuin oivallinen kumppani. Liekö sitä saisi Suomesta jotakin kautta? Pitänee tutkiskella…

Ja sitten: iltapäivä oli luppoaikaa semminkin kun meillä ei ollut asiaa installointiin. Vähän teki mieli lähteä katselemaan kun ystävä paistinkääntäjä-chevalier-ritariksi lyötiin, mutta ei jaksettu muutamaksi tunniksi lähteä istumaan Musiikkitalolle.

Varsinkaan kun meillä oli tapaaminen torin kupeessa olevassa SalaCavala-kahvilassa. Tapaaminen, jota ei ilman tätä blogia koskaan varmaan olisi tullut. Blogin kautta olemme tutustuneet …   kuopiolaisia Tuulestatemmatun seuraajia ja kommentoijia ( = 2 😉 ) tyttärineen, ihan ihana pikkunen, tavattiin. Olipas kertakaikkisen mukavaa tavata ”livenä”.

Savolainen lupsakkuus oli jo vihdoinkin tarttunut myös minuun, ja osasin kunnon ettonet nukkua. Sen jälkeen taas siistiytymistä ja sitten? – Sitten syömään! Kapitulin mainiossa savon murteella kirjoitetussa ohjelmalehtisessa luki seuraavaa:

”Ja sitte kun sitä pöötään piästää, nii sitte se taevas aakee
ja syyvvään hyvvee ja hyvän parasta ja juuvvaa vielä parempoo
piälle. Koko ilta eekö tuossa mänene ja vähä jo pimmeennii
puolelle, yötämyöte. Ja suat uskoo, että ollaa tuasiisa ilosija.”

Syötiin ”hyvvee” ja hartaasti. Ja meleko kauan.

Juuri nyt on aika ryhtyä levolle.

Kuvat liittelen huomenissa. Nyt kun ei enää toimi kamera, kone enkä minä… 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. mitenkö hammas? No problem. Savolainen lussakkuus, antibiootit ja riittävä määrä särkylääkkeitä niin ei mitään hätää…