Uamulla nukkuuko ketä nukuttaa, ja ketä ee, nii sitte ee. Uamusärvin se kumminnii jo oottaa sitä kuulussoo iäntä kohti pistämistä hotellin apepaekassa.
No meitähän ei nukuttanut. Viiden tunnin yöunen jälkeen ylös. Hankkiuduimme hotellin ”apepaekkaan”, vaikkei järin nälkä ollutkaan. Mutta kahvi asianmukaisine tykötarpeineen kuitenkin elvyttivät oloa olennaisesti. Jopa siinä määrin, että noudatimme ohjetta ”Viihterimmät mänkööt ulos”. Käytiin pieni lenkki Rönön saaren suunnalla, sunnuntain hiljainen aamu Savon sydämessä olisi houkuttanut pitemmällekin kävelylle, mutta oli jo mentävä pakkaamaan juhlavermeet laukkuun ja ehdittävä bussikyydille – Oulun voutikunnan 23 juhlijaa lähti kotimatkalle.
Ja väsyneen, ihan hervottoman hekottamisen ja nauramisen ohessa kertailtiin kokemuksia viikonlopusta, sen makumaailmasta, dinnerien tunnelmista, tavatuista tutuista.
Aikeenani oli jo kotimatkalla valita kuvia, muokkailla niitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Kunhan naurettiin, torkuttiin, höpöteltiin, suunniteltiin tulevia.
Sen verran ehdin viikonlopun kuvasadosta todeta, että uudella ”pikku Makella” (= kompaktikamera] otetut kuvat eivät todellakaan vastaa sitä, mitä niiltä odotin. Mikä ei varmaankaan johdu kamerasta, vaan yksinkertaisesti siitä, etten osaa sitä vielä kunnolla käyttää. Toki se oli niiiiiin paljon parempi illallispöydässä kuin liki kaksikiloinen järkkärini, mutta… .
No tässäpä kuitenkin vielä paluuta eiliseen iltaan.
Ensin menu (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla )
Ja sitten tuo sama kuvina:
Tuo kahvikupista tarjottu lintuliemi ja sorsapallerot olivat minun mielestäni ehkä ylivertainen koko seitsemän ruokalajin kaikkinensa hienossa, tasapainoisessa jotenkin rehellisessä (en osaa selittää, mitä sillä tarkoitan… ) menussa. Lintuliemi oli ihan mielettömän intensiivinen, ravitseva, hyväsuolainen, kerta kaikkiaan ihana. Ajattelin, että kun tuollaista saisi pieneen termariin kun on ruskaisessa Lapissa vaeltamassa: olisipa ihan suuremmoisen hieno eväs tunturin kupeella nautittavaksi. Sen kanssa kurkku- ja juustovoileipiä. Eipä hienompaa evästä voisi olla.
Illan juomista liki barokkinen Tsarine-samppanja ja kalamurekkeen kanssa tarjottu Chablis olivat minun makuuni erinomaisen hyviä.
Kaunis kuharulla olisi maistunut ehkä vieläkin paremmalle jos siinä olisi ollut hiven lisää suolaa. Hyvää se oli noinkin.
Verkkaan tarjoiltujen alkuruokien jälkeen tuotu pääruoka vei lopunkin nälän. Ja maistui! Todella.
Ja kaikkien näiden nauttimisen ohessa paljon puhetta ruoasta, ja elämästä.
Aika lailla yhtä mieltä olimme siitä, että tässä kapitulissa (toisin kuin muutamissa edellisissä) Grand Diner oli vielä parempi kuin lounaat. Esimerkiksi Jyväskylässä Figaro ja Tampereella Salud olivat lounailla tarjonneet unohtumattomampia makumuistoja kuin Isolla Illallisella oli kellään muistissa. Mutta Kuopiossa pitkä Grand Dîner oli kaikkinensa hyvin onnistunut. Kuin myös perjantain Amical.
Ihan niin kuin nyt missään olisi ollut mitään valittamista. Ei ollut. En valita.
Hieno viikonloppu. Mukava. Kuopio on mukava kaupunki. Siellä on oikea keskusta, puistoja, vanhoja kauniita puutaloja, mukavia kävelyreittejä, Kallaves ja hieno kauppahalli. Ja vielä Lepolandian koko perhe tavattiin. Oli iso ilo kun jäseneksi, ritariksi saatiin ystävämme. Tutustuttiin taas uusiin ruokaihmisiin, juteltiin ”kummallisimmista” ruokakokemuksista, opittiin uutta. Monista paistinkääntäjistä on viiden vuoden aikana tullut ystäviä, joiden kanssa on ilo syödä – ja ollakin, nauraa. Nauru on hyväksi.
Ruoka on elinehto, mutta myös erinomaisen hyvä harrastus.
Jotain yhteistä? Gurmeejenginne Grand Diner ja oopperaväen Savonlinna.
Taidokkailla sanavalinnoilla (jälleen) herkkupalojanne luonnehtiva menyy herätti muutamia kysymyksiä ja ajatuksia :
(1) Lintuliemi. Mikä lintu? Liemi näytti kuvassa sangen tummalta.
(2) Tattipyree; siis tattisose, -mössö. Kaikille herkkusuille tiedoksi: metsät (ainakin Oulun seudulla) ovat juuri nyt pullollaan herkkutatteja. -Miltä kuulostaisi gribatönčöi?
(3) Ylikypsä vasikanposki. Onko paistinkääntäjistä tulossa poskenkääntäjiä? Mielensäpahoittajaa kompaten: miksi karjalanpaisti puuttuu edelleen listoiltanne?
Tapahtuiko Normal Dineriin sopeutuminen ongelmitta kuopiolaisen granddineröinnin jälkeen?
”Meidän gurmeejengi” ja oopperaväen Savonlinna? Mikseipä vertautuminen oopperaväkeen voi sopiakin; ainakin ruokaihmiset nauttivat ja arvioivat makusinfonioita yhtä antaumuksella kuin musiikkiväki aarioita ja ”kattauksia” Savonlinnan muurien sisällä.
1) lintuliemi? Luulen että useammastakin linnusta keitelty. Riistainen maku oli kyllä vahva.
2) Tattimetsään kyllä mielisi. Ehkäpä viikonloppuna ehtisi. gribatönčöi? nevöhööd. 😉
3) Voisin vaikka vannoa että kun on Kalevalan voutikunnan voutikunnan vuoro järjestää kapituli, niin tarjolla on karjalanpaistia. Oulun kapitulissa (2005) oli ollut rössypottua. Ja nyt Kuopiossa kukkoa parissakin muodossa.
Sopeutuminen Rantapellon keittiön ja harrastajakokin tuotoksiiin ei ole tapahtunut ihan ongelmitta. En puhuisi romahduksesta, mutta jonkinlainen ”laskeutuminen” on tapahtunut.
Gribatönčöi = tattipyree. Koska tönčöi on o i k e a s t i eräänlaista (puolukka)survosta, pöperöä, johon voidaan sekoittaa myös ruisjauhoja, gurmeesaundeja tavoitteleva karjalankielinen uudissanani oli hieman rohkeasti muodostettu.
Griba o n (oikeasti) tatti, sieni.
Koivu, kertakaikkiaan innovatiivista uudissanojen että -ruokien kehittelyä.