Kaikki muut on eilen ottaneet kuvia superkuusta. Oulussakin se olisi näkynyt ihan hyvin, eikä olisi tarvinnut kuin mennä merenrantaan illalla, ja Meri-Toppilan kukkoloilta olisi ollut hyvä kuvata. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut valvoa, ei puhettakaan että kuu olisi pitänyt kuuhullua hereillä minuuttiakaan yli kymmenen! Juhlaviikonlopun vajaiden yöunien jälkeen totaalinen uuvahdus ja levollista unta kahdeksan tuntia.
Jostain syystä tuntui kovin mukavalle ”pukeutua” töihin tänään. Ehkä se, että oli vähän vilpoisampaa.
Kun töiden jälkeen oli voutineuvoston kokous, lähdin hieman harmissani. Kotipiha olisi houkutellut enemmän kuin iltakokoustaminen sisällä, mutta mukavastihan se meni ja hyvin ehdin äsken vielä pihallekin. Elokuun illat rulettaa.
Eipä ole minua ennen käräjillä uhkailtu: tänään on!
En tiedä, raivostuttaako vaiko naurattaako enemmän?
Kokemus tämäkin.
Kokemuksista puheenollen: tähän minusta ei olisi koskaan.
Klikkaa auki jos uskallat. 🙂
https://www.facebook.com/photo.php?v=445655972171039
Käyttääkö kukaan enää pahvisia kirjanmerkkejä? Jos tekisin orvokkikuvista, kirjahyllyistä, kaktuksista, viinipulloista, puista otetuista kuvista pahvisia kirjanmerkkejä… Niitähän voisi käyttää pikkukortteina kukkapuskissa tai lahjaviinipulloissa kyläilemään mennessä? Vai voisiko? Minäpä jään miettimään …
Nyt kyllä kannattaa klikata kuvat isommiksi!
Tee vaan pikkukortteja, ainakin minulla on joskus niille käyttöä. Tällä hetkellä kirjanmerkkinä on vuoden takainen äitienpäiväkortti 🙂
Tervetuloa käräjillä uhattujen joukkoon!
Oma keissini on yli kaksi vuotta vanha. Toivoni alkaa hiipua. Enkö pääsekään käräjille?
Uhkausta säesti toteamus, että minä olen ”…vastenmielisin naapuri mitä (haasteella uhanneella) on koskaan ollut…”
Minun oli pakko vastata: ”Kiitos samoin.”
Antosia askartelutuokioita kirjanmerkkien parissa toivoo
nimim. ”Nahkurin orsilla tavataan?”
Pikkukorteille tuntuu olevan kannatusta: kaksi blogini ahkerinta kommentoijaa kun sitä vielä suosittelee, niin pistän todella vakavasti harkintaan.
Muistattehan kaikki, että vuoden vaihteessa palkitaan blogin ahkerin kommentoija
https://www.satokangas.fi/blogi/2014/01/tilastokatsaus-ja-ahkerimmat-kommentoijat/
Kirjanmerkit ja pikkukortit voisivat olla yksi uusi palkintovaihtoehto?
Saamani käräjäuhkaus tuli kyllä ihan puun takaa, ja todellakin uhkaaja häviäisi satavarmasti: ja tässä on kyse niinkin isosta asiasta kuin lavuaarista. 🙂
Kyselit pahvisista kirjanmerkeistä. Eihän pahvista kirjanmerkkiä parempaa ole olemassakaan eikä niitä ole koskaan liikaa. Eikä yhtään hullumpaa, jos voi vielä valita kirjaan parhaiten passaavan merkin.
Kirjanmerkit ovat lisäksi parhaita matkatuliaisia ystäville: eivät vie turhaa tilaa ja ovat aina mieluisia.
Mutta itsetehtyjä läpysköitä ei mikään voita.
Vielä yksi ääni kirjanmerkeille! Kiitos, Kaija!
Minäkin ostelen reissuista kirjanmerkkejä, mutta tahtovat jäädä omaan käyttöön. Minulla niitä ”kuluu”. Tai siis ne jää kirjojen väliin. Töissä ja kotona.
Ja täältä vielä yksi ääni kirjanmerkille. Kyllä minä ainakin mieluusti tuollaisen orvokkikortin laittaisin kirjan väliin. Aivan mielettömät värit tuossa kukassa!
Kiitos, Laura. Orvokkikuvia onkin paljon. Tänään jo otin paljon ruusukortteja varten kuvia… 🙂 Vähänkö innostuin … 😉 Kannustus kantaa hedelmää, tai aiheuttaa kuvaamisriemua.