Töiden jälkeen retkahdin kotipiazzalle ja hyvin kategorisesti kieltäydyin laittamasta ruokaa ennen kuin viilenee. Niinpä sitten ryhdyimme suunnittelemaan lauantain kekkereitä! Yksi päänvaivaa aiheuttava juttu on plaseeraus. Katsokaas kun on niin, että nämä kuusi pariskuntaa, jotka meillä kerran vuodessa [useimmiten juuri elokuun toisena viikonloppuna, juuri koulun aloitusviikonloppuna, jolloin monet meistä ovat koulujärjestelmän aikataulutuksista joko omien töiden tai [varsinkin aiemmin] omien lasten koulun alkamisen takia joka tapauksessa jo Oulussa…] istuvat saman ison pöydän ääressä, ovat jo toisiinsa tutustuneet, ystävystyneet, joten he luonnollisesti haluavat kuulla toistensa kuulumisia.
Siis on suotavaa, että vaihdellaan paikkoja. Joinakin vuosina me on jätetty plaseeraus tekemättä, ja se on aiheuttanut kohtuutonta häslinkiä ja melkoista epätietoisuutta ja ystävät erikseen ovat pyytäneet ”ensi vuonna olisi hyvä jos määräisit (!) taas paikat” 😉 . Meidän ruokapöydässä kun ei ole kyse mistään pikku piipahduksesta ruoan äärellä, vaan pöydässä istutaan usein hyvinkin kahdeksan tuntia, joten ei ole ihan sama, kuka kenenkin vieressä istuu. 😀
No, ei se nyt noin vakavaa ole, mutta on mukava kun eri vuosina saa eri ihmisten vieressä istua. Ja plaseeraushan nyt kuuluu minun ”harrastukseeni” [tiedättehän, – hieman nolona – kattaus]. Ks. kuvia muutaman vuoden takaa. Kesän 2012 kalaasit italialaisella teemalla (täällä enemmän) ja viime kesän teemana Meksiko (tuota postausta katsellessa iski ikävä – kirjaimellisesti, liki fyysinen kipu. Snif…) . Viime kesän ”paikkakortit” olivat ihan ylivertaiset. Niiden jälkeen itselläni paineita, mutta me keksimme tuossa illan kuluessa tämän vuotiseen teemaan sopivan tavan päättää istumajärjestyksestä. Palaan asiaan 🙂
Nyt nämät pilheet ovat kai jo viidennettätoista kertaa? Tai riippuu miten lasketaan…
Tänä vuonna teemana suomalainen (tai laajemmin pohjoismainen) keittiö. Jos sinulle sanotaan, että illallisella teemana on ”Pohjoismainen keittiö” niin mitä tulee mieleen? Kerro! Mistä olet aivan varma? Mitä sinun mielestäsi varmasti tarjotaan, kun illallisen teemana on tuo? Minä kerron sitten sunnuntaina tai alkuviikosta, mitä meillä tarjottiin… Muutaman tarjottavan olen jo tehnyt, ja juuri äsken tein ”paahdettua voita”. Mitä ihmettä?
Viime perjantaina kun olimme Helsingissä illalla syömässä ravintola Luomossa, joka on yhden Michelin-tähden ravintola, siellä tarjottiin vaalean, lämpimän focaccia-leivän kanssa paahdettua voita. Pehtoori ilmoitti, että ”saa tehdä kotonakin”. No ei muuta kuin kokeilemaan. Tässä minun ”hatusta vedetty” ohje, joka kai pelitti, sillä Pehtoori maistoi ja sanoi, että on ”hyvää, kelpaa.” 🙂 Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään, laita puolet voikimpaleesta (laitoin 125 g) paistinpannulle, anna sen sulaa, vaahtoutua ja vähän ruskistua. Sekoittele, ettei pala. Jäähdytä ruskistettu voi ja sekoita tehosekoittimella lopun huoneenlämpöisen voin kanssa vaahdoksi. Vielä ei ole kuvia… Entäs se focaccia? Yksi meillä pitkään käytössä ollut ohje on täällä (s. 58). Kliks.
Nyt lähden etsiskelemään ne kankaiset lautasliinat, jotka ostin Porvoosta vuonna ??? vai sittenkin Raumalta kesällä 2011. …
Meille tulee omenoita!!
Minulle tulee pohjoismaisesta keittiöstä mieleen kalat (varsinkin lohi), poronkäristys, lakat, mustikat ja marjat ylipäätänsä.
Ja jos teillä olisi ollut teemana itävaltalainen keittiö (mikä varmasti sekin olisi ollut luonnollinen valinta), niin paikkamerkeiksi olisi oivallisesti sopinut puna-valkoraidalliset reittimerkit. 😀
Samoilla linjoilla ollaan, Laura. Kalaa on tulossa. Mutta päätin että ei lohta: se on melkein arkiruokaa nykyisin. Poroa on ja marjoja. Laittelen huomenna menun. …
Loistoidea tuo puna-valkoraitaiset reittimerkit! Suomalaiseen kattaukseen harkittiin tuohenpalasia, joihin olisi kirjoitettu nimet, mutta päädyttiin johonkin ihan muuhun. Kerronpa siitäkin myöhemmin. 🙂