Hieman arveluttavaa päivittää blogia, tai siis arveluttavaa on pitää tietokonetta auki; sen verran tymäkästi ukkonen jyrisee ja maa melkein vavahtelee, pimeääkin tuli …
Kovin myöhäiseen meni ennen kuin edes tähän sorville ehdin.
Töistä suoraan kampaajalle, ja jo pelkkä ajatus pari tuntisesta sen muoviviitan alla sai olon tukalaksi. Mutta kestin kuin mies, eiku nainen. Nyt blondius on taas totaalinen. Kalaasit ja kapitulit, työarki ja liikkuminen sujuvat kun on ”tukka hyvin, kaikki hyvin”.
Pitkän, pitkän kauppalapun kanssa ruokakauppaan, ja Alkoon. Eipä ollut noissa ruuhkaa.
Lauantain ystäväporukkamme tunnetaan (me keskenämme tunnemme toisemme) nimellä Gruppo San Lorenzo (kuva), mikä juontaa Pehtoorin 50-vuotissynttäreiden viettoon Italiassa, kalaasiviikkoon Toscanassa.
Mutta siis… Tuon San Lorenzon innoittamana hankin sitten viinejäkin ihan vain nimen perusteella: rose St. Laurent on itävaltalainen http://www.alko.fi/tuotteet/436157/. Se on ihan kelpo rose. Ja Umbrian reissulta palatessa ostimme Itävallasta Sankt Laurent -punaviiniä, jota olen kellaroinut tähän asti, saapa nähdä millaista se on. Alkossakin olisi ollut yksi St. Laurent -punkku, mutta hävyttömän kallis oli; sillä rahalla saa Amaronen, joten jäi ostamatta. Mutta alkuun ostin samppanjaa, joka sekin sopii teemaan: Pyhä Lauri – San Lorenzo – Saint Laurent. Siis samppanja on Laurent-Perrier.
Miten noissa iltapäivälehdissä usein kirjoitetaankaan. ”kuvat eivät kuulu juttuun”. Niin eivät kuulu nytkään, ovat parin viikon takaiselta aamulenkiltä hdr-harjoitelmia. Keskikesän värikylläistä, täyteläistä maisemaa.
Ukkonen meni jo … ja nyt ryhdyn laatimaan tori- ja kauppahallilappua Pehtoorille huomiseksi. Jos ihan rehellinen olen, niin voisin todeta, että oikeastaan minua ei huvittaisi huomenna mennä töihin. Mutta ei auta…