Vakavasti otettavalta näyttävä sateenuhka oli hyvä syy lähteä töistä heti kohta kahden jälkeen: varttitunnin pyörämatkalla ei ollut minkään valtakunnan intoa kastua. No, eihän se sitten satanut, ja oli perjantai. Hyvin kävi.
Kesää siis vielä on jäljellä. Matkalla kävin ostamassa puoli kiloa salmiakkia ja Onnen sanat -arpoja, muutaman Muumi-kortin ja muuta pientä ja kevyttä. Ei kalorisesti kevyttä, vaan painoltaan.
Tyttärelle synttäripaketti Meksikoon on kuin paraskin lastenjuhlien ”survival kit” – ja paljolti toiveiden mukainen 😉 . Yksi ystävä kysyi kerran, että miksi kerron tai kuvaan täällä blogissa, mitä lapselle Meksikoon paketoin: ”Eikö ole kurjaa paljastaa etukäteen, mitä hänelle lähetät?” – Olisi, mutta kun lapsi ei Tuulestatemmattua lue. Sille on syynsä. Ihan sama syy, miksi emme hänen Strassbourgin vaihtarikeväänään paljon soitelleet, emmekä nytkään soittele. Skype on eri juttu, ja whatsapp. Niistä ei tule hillitön ikävä.
Meksikon terveisiä ja kuvia onkin kertynyt taas niin paljon, että voisin vaikka alkuviikosta tehdä niistä yhden postauksen.
Ja sitten vielä tähän päivään…
Ikinä ennen en ole YLEn kesäkuvakisaan lähettänyt kuvia, mutta nyt lähetin tälle elokuulle jo kolmannen. Tämän elokuun teemana on ”Parasta pöytään”. Pari kalaasiviikonlopun kuvaa sinne pistin ehdolle jo aiemmin.
http://yle.fi/uutiset/kesakuvakisa_2014_-_elokuun_kuvia/7383761
Äsken sitten tuon yllä olevan ”Ongelta ja kasvimaalta” -otoksen lähetin. Kilpailun tuomarina on kuvaaja ja valokuvauskouluttaja Pekka Punkari, jonka kahdella verkkokurssilla olen ollut. Voinpa kyllä suositella hänen kurssejaan. Esim tämä:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/vaikuttavaan_valokuvailmaisuun/
Kurssien aikana tulee skarpatuksi, harjoitelleeksi, haastaneeksi itsensä ja tulee haastetuksi. Ja kyllä niillä oppii.