Bad Gasteinin kuvia olen tämän helteisen päivän aamusella, aina jossain välissä, nyt iltasella järjestellyt. Se on se vakio 1500 otosta/viikon reissu.
Koskapa Oulussa on ollut ihanainen helle, piha ja erityisesti kesäkukat ovat vaatineet elvytystoimenpiteitä [vaikka on kyllä todettava, että Juniori on paremmin kuin vielä koskaan ennen saanut pihan pidetyksi aika hyvässä hapessa], konnulin sotkut on ollut siivottavana, pyykkiä pestävä ja lenkki [kuinka tasaista!!] tehtävä, kuulumiset äidin ja systerin kanssa vaihdeltu, niin mitään kuvasivustoja en ole edes aloitellut.
Luulen, että tästäkin matkasta teen vielä sellaiset matkakuvakertomukset kuin esimerkiksi Kitzbühelin ja La Gomeran-Teneriffan -vaellusmatkoilta tein. Kiinnostuneille linkit tästä: Kitzbühel 2011 ja La Gomera – Teneriffa 2012
Kolmen vuoden takaisella Kitzbühelin matkalla meillä oli hankittuna melkein samanlainen ”paketti” = vaelluspaketti (johon ei sisältynyt lounaat, niin kuin tällä reissulla sisältyi) ja hotellipaketti, johon sisältyi kolmen ruokalajin illallinen sekä aamiaiset kuten äskeiselläkin reissulla.
Silloinen hotelli Astoria oli PALJON pienempi kuin Salzburger Hof, joka on iso, laadukas hotellikompleksi ja Kitzbühelin Astoriassa illalliselle mahtui maksimissaan 100 henkeä, mikä takasi, että ruoka oli siellä ”vähemmän massaista, enemmän erinomaisen hyvää”.
(alla kolme kuvaa meidän parvekkeelta)
Ehdottomasti kannattaa klikata kaikki kuvat suuremmiksi.
Kaikki muukin oli edellisellä Itävallan vaellusmatkalla pienempää: oli yksi patikkaryhmä, joka tosin yhtenä päivänä hajaantui kahtia: lommoposket ja tavalliset vaeltajat taivalsivat vuorenrinnettä eri vauhdilla ja korkeusmetreillä. Porukka oli kuitenkin varsin kiinteä, ja oppaat mm. söivät meidän kanssamme samoissa pöydissä hütteillä, toisin kuin tällä nyt tehdyllä reissulla, jolloin lounailla oppailla oli aina omat ”takahuonetarjoilut” (vrt. tilausajokuskit ja rahtarit laivoilla ja isoilla huoltsikoilla), samalle hüttelle kun saattoi sattua myös Alppimatkojen ruotsalaisporukka tai punainen ryhmä tms.
Tuo kohiseva koski, joka komeasti halkoo Bad Gasteinin, on ollut jo vuosisatoja kaikkien kylässä käyneiden kuuluisuuksien kuvausten taustana.
Joka tapauksessa olen edelleen ryhmävaelluksen kannalla, koska 1) kaikki on mietitty valmiiksi 2) mahdolliset bussikyydit naapurikyliin, joista vaellus alkaa/loppuu on tilattu ja maksettu valmiiksi 3) cabinikyydit on tiedossa ja maksettu etukäteen 4) oppaat osaavat kertoa monenmoisia juttuja, tietävät vuoret, kasvit, paikalliset tavat ja reitit 4) ryhmässä tulee tsempattua, – kaksistaan kulkiessa ei löydä kaikkia hienoja paikkoja, tulee levähdeltyä ihan turhankin tiuhaan, 5) tutustuu uusiin ihmisiin, patikoidessa on mukava jutella, vaihtaa kokemuksia muista kohteista, valokuvaamisesta, matkustelusta yleensäkin.
Satunnaisia kaupunkinäkymiä. Kylässäkin riittää korkeuseroja ihan yllin kyllin…
Näissä ryhmäjutuissa on kyllä onnekasta jos sattuu hyvä opas/oppaat ja hyvä poppoo: jos joukossa on yksikään Vilma-Valittaja tai Myrtsi-Martti niin ei hyvää seuraa. Syntymäsynkeät, besser-wisserit tai kovin paljon omaan persoonaansa ihastuneet voivat kyllä tehdä paljon hallaa koko viikon onnistumisen kannalta. Tälläkään patikkareissulla ei ollut sellaisia ongelmia, – muutamilla muilla reissuilla joskus on ollut.
Juuri tämän ”ryhmäkoheesion vuoksi” Youtravelin konsepti oli ehkä parempi kuin nyt mennyt viikko, – ainakin meille. Bad Gasteinissa ja Alppimatkojen systeemissä oli vähän sellaista ”massameininkiä”, toisaalta se sitten myös sujui. Ja yhtä aikaa meidän patikkaryhmien kanssa kylään tuli paljon muita suomalaisia, joille oli tarjolla thermal-kylpylää, minigolfia, konserttimatka Salzburgiin, Venetsian retki, viininmaistelua, koskenlaskua, kävelykierroksia, ja ties mitä. Ja monia lapsiperheitä tai eläkeläispariskuntia näistä aktiviteeteista olikin nauttimassa.
Tema-matkojen La Gomeran ja Teneriffan -reissulla, jossa vaihdettin muutaman kerran yösijaa, bussimatkoja taitettiin yhdessä, syötiin illallisetkin yhdessä ja oltiin yhden [erinomaisen, Kanarialla vuosikymmen asuneen] oppaan kaitsettavina, oli ihan omanlaisensa tunnelma. Me tykättiin siitä(kin).
Noilla kahdella edellisellä ryhmävaellusmatkalla [meidän viime syksyn oma Madeira-seikkailu on ihan luku sinänsä!! 🙂 ) olimme poppoossa, jossa vaativuustaso sattui kerralla kohdilleen. Tälle Alppimatkojen reissulle [kuten vakiolukijat hyvin tiedätte] vehtaaminen Alppi+ ja tavisvaeltajien -ryhmän välillä oli minulle kovin vaikeaa. Eikä tieto vaatimustasosta selvinnyt kuin kokeilemalla.
Youtravelilla on mielestäni paremmin kuvattu viikko-ohjelmat ja vaellusten vaativuus. Tosiasia on kuitenkin, että ilman kohtuullista pohjakuntoa ei kannata lähteä ollenkaan. Korkea ilmanala, ja ennen kaikkea korkeusmetrit ja vauhti ratkaisevat. Ja tietysti se, mitä hakee; tavisporukassa patikointi tarjosi minulle ja myös kovakuntoiselle Pehtoorille sen, mitä me haimme: liikkumista, rasitusta, mutta myös mahdollisuuden nauttimiseen, pysähtelyyn, höpöttämiseen.
Hieman jo katselin, jotta josko ensi kesänä vaellusmatka tänne! ja tämäkin kiinnostaisi KLIKS.
Hei! Hyvä analyysi ryhmämatkojen hyvistä ja huonoista puolista!
Tuota Cortinaa voin suositella. Olimme siellä jokunen vuosi sitten ja patikoimme noista viidestä reitistä neljä 🙂 . Jyrkkyys ei ole samaa luokkaa kuin Alpeilla, jos ei sitten ala seinäkiipelijäksi.
Irlanti ja Skotlanti olisivat kiinnostavia Alppien vadtapainoksi. Ruuassa saattaisi vähän hävitä.
Kiitos matkareportaasistasi! Oma haave alppivaelluksesta ei ainakaan hiipunut… 😉 Jos moinen joskus toteutuu, hankalin valinta lienee juurikin se, että mennäkö sinne nautiskelemaan vai testaamaan itseänsä (=käytännössä siis järkkärin kanssa vai ilman). 😀
Vain päiviä sitten Irlannista palanneena tuo viimeinen linkkisi on kyllä houkutteleva. Hieman kateellisena katselin länsirannikolla patikoimalla liikkuneita… Sentään Dublinissa tuli omatoimisesti käveltyä kymmeniä (?!) kilometrejä. Ehdottomasti kävelemällä koettava kaupunki! Ja ruokakin oli oikeasti hyvää. ;)(kunhan hieman teki etukäteen taustatyötä ruokapaikoista)
Taije, Cortina suosituksellasi on merkitystä. Kiitos vain. Seinäkiipeilijäksi ei todellakaan ole aietta ryhtyä. Hohe Tauernin nousut ihan riittäviä meille.
Erja, mitenkäs olisi jos yhden ”iso vee” -projektin jälkeen palkitsisit itsesi matkalla Alpeille. Otat kameran mukaan, ja huomaat siellä ettet malta ilman sitä vuorille lähteä.
Tuo Irlannin patikka todella kiinnostaisi meitä senkin takia, että koskaan ei olla Irlannissa käyty. Tulisi uusi maa: taitaisi olla viideskymmenes. 😉
Nyt onneksi suloinen Suomen suvikin hellii. 🙂
Irlannissa viime elokuussa kerran käyneenä lähes viikon viettäneenä: ruokakulttuuri oli meidän mielestämme hyvin lähellä saksalaista > tuhtia ruokaa, toki hyvääkin. Söimme sekä Dublinissa että muutamassa pikkukaupungissakin.
Cortina on italialaisille sama juttu ja saman tason juttu kuin St Moritz sveitsiläisille > siellä on siis paljon itse italialaisia.
Taije, tämän kommenttisi jälkeen vaakakuppi painui Cortinan suuntaan aika paljon. 🙂
Oletko tutkiskellut Mandela Travellsin matkoja? Tytär on käynyt niillä jo kolme kertaa. Kilimanjaro ja Himalajaa noussut vaeltamalla yli 5000m korkeuksiin kahdesti. Kertoi, että Kilimanjarolla oli yli 70- vuotiaskin ja huipulle nousi. Ruoka ja majoitus eivät tosin ole huipputasoa, mutta hengissä selvisi. Nytkin näytti olevan olohuoneen pöydällä esitteitä.
Kiitos paljon, Marja, vinkistä! Enpä ollut tuollaisesta Mandala Travelsista kuullutkaan! Ja heillähän näytti olevan vaikka millaisia hienoja vaellus- ja patikkamatkoja! Pitää pitää mielessä!
Terveiset Astorin huoneesta 222; siinä seurueenne välissä. Olemme siirtyneet omatoimivaelluksiin Itävallassa kuitenkin; Zell am See, Söll, Zillertalin laakso mm. Kävimme jopa Elmaussa verestämässä muistoja Wilderkaiserin vaelluksen afterhikestä. Paikallisbussit toimivat ja koskaan ei oikein tiedä mistä itsensä.
Kiitos terveisistä! Muistanpa kyllä 🙂
No te olette ehtineet käydä monessa, mutta pysyneet Itävallassa? Me on ainakin vielä patikoitu ryhmissä (La Gomera ja tuo Bad Gastein), ai niin, mutta Madeiralla omatoimisesti ja tulokset sen mukaisia. 🙂 Ja Lapissa tietty ihan omin päin.
Söittekö Elmaussa jätti-jätskiannoksia? 🙂 Vai perinteinen radlan?
Kävin Bad Gasteinissa vaellusmatkalla tyttäreni kanssa elokuun alussa, reissu yllätti kyllä tosi positiivisesti. Vähän hirvitti kyllä alkuun kun Plus-vaellukseen ei ilmoittautunut muita suomalaisia niin että vaelsimme ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Mutta valinta oli aivan oikea, pärjäsimme oikein hyvin porukan mukana ja oppaat olivat kyllä parasta A-luokkaa. Sää myös sattui olemaan käsittämättömän hyvä, ainoastaan viimeisenä vaelluspäivänä oli pilvistä.
Kiitos, Heikki, kommentista!! Tiedän tuon ”Plus-hirvityksen”, mutta hienoa että teillä kunto riitti. Meilläkin oppaat ihan huippuja. Siitä huolimatta ensi kerralla ehkä jonnekin muualle… 😉