TOP 10 -klassikkoviinien lista

Viinisuosituksia. Niitä sitä minulta aika useinkin kysellään. 23-vuotinen aktiivisen viinikerhon aktiivinen jäsenyys on kai katsottu meriitiksi, jonka vuoksi minun arvellaan osaavan auttaa viiniasioissa. ”Top 10 -viinit” -listauksestani oli töissä lakkiaisten aikaan ja grillauskauden alkaessa muutamankin työkaverin kanssa puhetta, – – silloin vähän tällaisen listan kokoamista lupailin.

Viinisuositusta antaessa pitäisi tietysti aina tietää, mihin tarkoitukseen viini on ajateltu, minkä ruoan kanssa tarjottavaksi, hintahaarukka, onko viiniä nauttimassa sellaisia, jotka pitävät viineistä ”suomalaiseen makuun” [= uutteiset chiläiset chardonnayt tai tammitetut, vaniljaiset espnjalaiset tempranillot] vai onko viini tarkoitus nauttia harrastajien kanssa.

Joka tapauksessa mielestäni ei ole olemassakaan ”oikeaa” viinimakua, vaan jokainen tietää oman makunsa parhaiten. Listaa kootessani yksi tärkeä kriteeri oli, että suositusviini on Alkon vakiovalikoimassa ja että sitä on useimmissa Alkoissa saatavissa. Etteivät siis ole nämä suositukseni mitään uutuuksia, eivätkä yhden pienen sisäänostoerän tuotteita, vaan jonkinlainen klassikkolista tuo on.

Jotta palvelu olisi hyödyllinen ja jotta siitä olisi iloa, lista on myös ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostona (KLIKS) 🙂

Kuohuvalla aloitetaan Uusi-seelantilainen 1) Lindauer on syvänkeltaista, aika pienikuplaista. Ja siinä on makua, se on kuiva, mutta ei kirpakka.  Sillä on hyvä aloittaa, onnitella, voipa sitä käyttää ihan seurustelujuomana, josta käytetään myös nimitystä ”lipittelykuohuva”.

(klikkaa kuva isommaksi, näet mitä nämä magnumit (1,5 l),
jerobeamit (3 l), metusalemit (6 l), balthasarit (12 l) ja  nebukadnessarit (20 l)
maksoivat samppanjatalossa Epernayssa keväällä 2011)

Jos haluat tarjota samppanjaa tai viedä sellaisen lahjaksi, voit tietysti ostaa Moët & Chandonin vakiosamppanjan, mutta persoonallisempi ja moneen tilanteeseen nimeltäänkin oivallinen, on Martell´n talon valmistama 2) Victoire. Se on vuosikertasamppanja (nyt Alkossa on menossa 2005). Sekin on suhteellisen kullankeltainen, ja siinä on paahteisuutta ja toisaalta raikkautta ja makua josta pidän.

Sillä voi hyvin jatkaa sitten vaikka kala-alkuruoan pariin. Valkoviiniksi voisin suositella melkein mitä tahansa Alkon hyllyiltä löytyvää alsacelaista rieslingiä. 3) Trimbachin Riesling nyt ainakin on sellainen klassikko, joka sopii juhlavaankin kalaruokapöytään. Ja kyllä sellaisen pullollisen mieluusti ystävien kanssa nauttii vaikka ilman ruokaakin. Myös saksalaiset Rheingaun rieslingit kannattaa pitää mielessä ja testata.

Tällä hetkellä Alkossa näyttää olevan vain Trimbachin Reserve 2011, joka aika tyyris, mutta tilausvalikoiman kautta ja varmaan jonkun ajan kuluttua taas vakiovalikoimaankin tulee Trimbachin vuosikerraton riesling, joka on vitosen halvempi. Yksi Alcasen viini, jota olen monelle tarjonnut, monelle suositellut, on Pfaffnheimin Pinot Gris -viini, jonka nimi vaihtui vastikään pelkäksi 4) Pfaffiksi. Samalla etiketistä tehtiin tunkkainen, vähän jouluinen. Mutta ei se viiniä muuta. Viini on puolikuiva, siis monen ei-niin-viinin-ystävän makuun erinomainen viini. Ja se on oikein hyvä makupari mausteiselle kiinalaiselle ruoalle tai bratwurstille (tai muulle makkaralle) – ihan niin kuin sitä Riquewihrissä ja muissa ihanissa ristikkotaloisissa Alsacen viinikylissä nautitaan.

Entäs rose? Niitä aika vähän harrastetaan, mutta 5) Torresin Santa Digna. joka on tehty Cabernet Sauvignon -rypäleestä Chilessä on viinillinen, oivallinen kesäviinibuffet/piknik-viini. Punaviineistä ensimmäisenä on sanottava Beringer. Se on luotettava tuottaja Kaliforniasta, ja oikeastaan ihan sama, minkä Beringerin viineistä ostat (koskee myös valkoviinejä ja roseeta) niin ostat hyvän viinin. Taattu viini buffet-pöytään, kesägrilliruokien kaveriksi, talven juustolautasten äärelle tai höyryävien patojen kumppaniksi on 6) Beringerin Cabernet Sauvignon. Ei mitään suuria intohimoja, mutta hyvä peruspunkku, josta Alkon luennehdinta menee näin: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, kypsän kirsikkainen, mausteinen, kevyen vaniljainen”

Beringerin lisäksi ”luottotaloja” ovat australialainen Penfolds, italialaiset Zenato ja Tommasi. 7) Tommasin Amarone (lahjaviini, juhlaviini, jouluviini, parasviini) on tietysti yksi ylitse muiden minun viinimakumaailmassani, niin kuin nyt  amaronet yleensäkin, mutta myös tänä kesänä alkoon tullut Tommasin Rose on lajissaan/hinta-laatusuhteeltaan vallan hyvä.

Ja amaroneista kun puhutaan, on ehdottomasti vinkattava italialaiset ”appassimento”-viinit. Niitä on monella tuottajalla (Emilia, Due Passi, Vivaldi -nimisiä). Ne on edullisia, melkein makeita, hyviä,  helppoja.

Beringerin ja Tommasin ja muiden amarone-viinien lisäksi juustoille ja pihveille, porolle ja paisteille sopivat (australialaiset) syrah-viinit. 8) Wyndham 555 on meillä usein Lapin mökillä pororuokien seurana. Pippuripihville ja monelle muulle takuuvarma valinta. Meistä ainakin.

Jos on tarve jälkiruokaviinille, niin on niitäkin vaikka ja kuinka paljon (Vin Santot italialaisista tietysti), niitä tulee ja menee, mutta yksi klassikko niistäkin on monia muita parempi: itävaltalaista 9) Lenz Moserin Trockenbeerenauslesea ei voi sivuuttaa tässä yhteydessä. Yhtä lailla juustojen kanssa kuin omena-marsipaanipiirakalle tai suklaakakulle.

Suklaakakulle sopii kyllä vielä paremmin hyvä portviini. Nyt kesän keskellä, hellepäivänä on vähän vaikea edes ajatella sitä ihanuutta, jonka sinihomejuustopalanen ja lasillinen porttia talven takkailtana tuottavatkaan. Mutta kun on sen aika, hanki pullo 10)  Taylorin 10-vuotista porttia. Siitä riittää moneksi perjantai-illaksi lasilliset.

Vähän tylsä tästä listasta tuli, mutta nämä on minun mielestäni sellaisia varmoja. Täällä blogissahan kerran pari kuukaudessa arvioin kyllä sitten uutuuksia ja erikoisuuksia… Mutta tämä klassikkolista on siis tulostettavassa ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostonakin: oleppas hyvä  –  KLIKS 🙂